Familjen i frontmannahuset

20.2.2014 ewe

Mitä kuuntelin mä silloin ja jälleen nyt? Osa 6

Pistetään esille viimeinen osa tästä minun liiaksi paisuneesta musiikkijuttusarjasta ja hypätään samalla vuoteen 2006.

Edellisestä muistojen ajankohdasta on kulunut nelisen vuotta. Siinä välissä tapahtui paljon. Erosin juttusarjassa aiemmin kerrotusta miesystävästäni. Keskeytin yliopisto-opinnot ja siirryin opiskelemaan uutta alaa ammattikorkeaan. Vaihdoin kahdesti asuntoa ja myin romupisteessä olleen autoni pilkkahintaan pois. Elin sinkkuelämää kolmisen vuotta.

Sitten yksinolo alkoi tuntua puulta. Kaipasin jotakuta toista siihen vierelle. Ei mennyt kauaakaan, kun tutustuin netissä yhteen mieheen. Hän vaikutti kivalta, ihanaltakin. Me tavattiin yks ilta, vietettiin muutama tunti kahvilassa, minkä päätteeksi mies heitti minut autolla kotiin. Mitään sen enempää ei tapahtunut. Mutta olin silti aivan myyty ja sulaa vahaa.

Kunnes…

Sain myöhemmin tietää, että hän oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta.

Olin alkuun tietysti vihainen tästä salailusta. Mutta koska mies halusi silti edelleen tavata ilman sen suurempia taka-ajatuksia, unohdin koko tämän pienen esteen, joka meidän välillä oli. Talvi muuttui kevääksi ja edelleen kesäksi. Olin aloittanut opintoihini kuuluneen työharjoittelun. Tapasimme miehen kanssa aina työpäivän päätteeksi. Milloin puiston penkillä. Milloin kotonani. Mitään pahempaa ei koskaan tapahtunut, koska en halunnut. Me vain halailimme ja juttelimme. Se riitti minulle siinä tilanteessa.

Kesän vaihtuessa syksyksi emme tapailleet enää niin tiiviisti. En muista, miksi näin kävi. Toisaalta en olisi varmaan muutenkaan jatkanut tuota suhdetta (jos sitä voi sellaiseksi edes kutsua) kovinkaan pitkään. Koska en olisi saanut siltä sitä, mitä eniten kaipasin.

Nämä seuraavat kappaleet ovat sellaisia, joita kuuntelin paljon tuona ajanjaksona vuonna 2006. Musiikkimaku oli laajentunut, eikä se enää koostunut niin paljoa siitä aikaisempien vuosien teknovillityksestä. Olin vanhentunut ja hieman myös rauhoittunut.

//www.youtube.com/embed/_lrVymj9xHY?rel=0″ frameborder=”0″ height=”315″ width=”420″>

Mitä kuuntelin mä silloin ja jälleen nyt? Osa 1

Osa 2: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/mita-kuuntelin-ma-silloin-ja-jalleen-nyt-osa-2

Osa 3: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/mita-kuuntelin-ma-silloin-ja-jalleen-nyt-osa-3

Osa 4: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/mita-kuuntelin-ma-silloin-ja-jalleen-nyt-osa-4

Osa 5: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/mita-kuuntelin-ma-silloin-ja-jalleen-nyt-osa-5

Avainsanat: muistot

Suhteet Oma elämä Rakkaus Musiikki

19.2.2014 ewe

Must on tullu (penkki)urheiluhullu

Ennen kuin Sotshin talviolympialaiset olivat edes alkaneet, mietin monta kertaa mielessäni, etten niitä kisoja katsoisi. Kun ei kuitenkaan ole aikaa, vaikka hoitovapaalla olenkin. Niin, tai ehkä jääkiekkoa voisi seurata, kun niitä MM-kisojakin tulee aina katsottua.

Mutta kuinkas sitten kävikään? No kuten arvata saattaa, lupaus ei pitänyt vaan homma lähti melkolailla lapasasesta.

Kaikki lähti menemään suunnitelmien vastaisesti jo kisojen avajaisista. Ei mun niitäkään pitänyt katsoa, mutta jumittauduin kuitenkin telkkarin ääreen. Ja mikäs siinä, hienot avajaiset olivatkin.

Päivisin kisoja on kuunneltu radiosta, mutta iltaisin on sitten jatkettu seuraamista telkkarin ääressä. Sitä jääkiekkoa on tietenkin tullut katosttua.

Ja mäkihyppyä, vaikken sitä muuten yleensä seuraakaan.

Olympialaiset, niin talvi- kuin kesäkisatkin, on siinä mielessä myös hieno tapahtuma, että niiden aikana on mahdollisuus katsoa sellaisia lajeja, joita ei muuten oikein näytetä telkkarista. Etenkin curling, freestyle ja kelkkailu ovat olleet mahtavia seurata.

Ja tänään mielenkiinto on tietysti ollut hiihdossa naisten ja miesten joukkuesprinteissä. Eli iltapäivä on kulunut jännätessä poikkeuksellisesti telkkarin ääressä. Ja sydän hakaten, ”äänettömästi kiljuen” (poika päikkäreillä samanaikakiseti) ja lopulta kyynelehtien sprinttihiihtoa sitten seurattiinkin. Hienosti Aino-Kaisa ja Kerttu hiihtivät ensin naisten kisassa, vaikka Norjan voitto hetken sapetti. Mutta sitten Iivo ja Sami miesten puolella korjasivat kultaisen potin. (Mutta mitä tekee Saksan joukkue, joka kaatui ennen maalialueelle tuloa Samin hiihtäessä edestä ohitse? Tuleeko protesti? Ja meneekö se läpi?)

Nyt sitten seuraavaksi seuraamaan ja äänettömästi kiljumaan sen toisen jännitysnäytelmän pariin. Nimittäin jääkiekon puolivälierää Suomi-Venäjä.

Aijai, paha tule olemaan.

🙂

Avainsanat: olympialaiset, urheilu

Suhteet Oma elämä