Olen pariin otteeseen kertonut pihastamme, kuinka se ei ole halutunlainen tällä hetkellä ja että muutostyöt sen parantamiseksi on pikku hiljaa aloitettu. Vaikka olenkin antanut sellaisen kuvan, että puutarha ei nykymuodossaan juurikaan miellytä minua, pitää kuitenkin kertoa, että löytyy sieltä jotain hyvääkin. Nimittäin marjapensaat.

Kyseessä ei ole mikään sen suurempi rivistö, sillä pensaita on vain kaksi. Toisessa kasvaa punaisia viinimarjoja ja toisessa karhunvatukoita. Kumpikin pensas on tuottanut yllättävän suuren määrän marjoja. Karhunvatukat antavat vielä odottaa kypsymistään, mutta viinimarjat ovat olleet jo jonkin aikaa valmiita poimittaviksi. Niinpä otin muutama päivä sitten lomapäivän työtavoitteeksi kerätä marjat ja laittaa ne pakkaseen. En osannut etukäteen kuvitella, että yhdestä pensaasta olisi saanut niin paljon poimituksi. Pakastimeen nimittäin päätyi reilu viisi litraa marjoja. Koska tämä on tosiaan ensimmäinen oma viinimarjapensas, en pysty arvioimaan, onko sato runsas vai ei yhdestä isohkosta pensaasta. Joku viisaampi saakoon kertoa sen.

Maukkaitahan nuo marjat olivat. Sen verran niitä tuli laitettua omaan suuhun poimimis- ja perkuutöiden ohessa. Pojallekin tuntui hyvin kelpaavan, vaikka marjat maistuvat hieman happamilta sellaisinaan. Valkoisia viinimarjoja olisi myös kiva saada, niiden makuhan ei ole niin hapan kuin punaisten. Niin, ja karviasia myös. Punaisia tai vihreitä. Kuuluisikohan sellaisten pensaiden istutus osana meidän puutarhan muutostöitä?

Tosiaan, lähes kaikki kerätyt viinimarjat meni suoraan pakkaseen. Niistähän saisi myös oikein hyvää mehua, mutta omat mehustustaidot ovat ihan lapsenkengissä. Vaikeetahan se ei missään nimessä voi olla. Pitää vaan joku kesä ryhdistäytyä ja kokeilla. Muistan, kuinka oma mummini aina teki mehua omien pensaidensa punaisista viinimarjoista. Ja siitä mehusta hän keitteli tosi hyvää kiisseliä, jota tarjottiin kermavaahtonokareen kera. Mummi on edelleen hyvissä voimissaan, mutta mehustamiset ovat kuitenkin jo jääneet häneltä viime vuosina.

Meillä täällä rintamamiestalossa odotellaan sitten seuraavaksi niiden karhunvatukoiden kypsymistä.

🙂