Siitä on jo jokunen aika, kun sain päätökseen viimeisimmän lukemani kirjan. Kyseessä oli tälläkin kertaa suomalaisen kirjailijan teos: Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt.

Kirja kertoo teini-ikäisestä tytöstä Jasminesta, joka katoaa yllättäen ystävänsä Lindan kanssa. Ennen katoamistaan tytöt ovat ajautuneet prostituutio- ja huumemaailmaan lemmikkieläinkaupasta saamiensa töiden kautta. Linda kuolee katoamisensa aikana, ja hänen ruumiinsa löydetään myöhemmin. Jasminen äiti jaksaa kuitenkin uskoa, että hänen tyttärensä on edelleen elossa ja palaa vielä jonain päivänä takaisin kotiin. Äiti ei kuitenkaan tiedä, millaiseen maailmaan Jasmine on sekaantunut ja että hänet on sen seurauksena kaapattu kauas ulkomaille vangiksi erään miehen luokse.

Lemmikkikaupan tytöt -kirjassa on kolme kertojaa: Jasmine, hänen äitinsä sekä ulkomailta Suomeen muuttanut, myös lemmikkieläinkaupassa työskentelevä Randi, joka oli ihastunut Jasmineen. Limittäin kulkevat kertojien tarinat muovautuvat vähitellen yhtenäiseksi, hahmotettavaksi kokonaisuudeksi, mutta se jättää kuitenkin jälkeensä joitain avoimia kysymyksiä. Kaikkein kiinnostavin seikka jää kertomatta ja hämärän peittoon: palaako Jasmine enää koskaan takaisin kotiin? Entä miten hänen äitinsä jaksaa henkisesti pidemmän päälle, kun tyttären kadoksissa olo vain jatkuu ja jatkuu, vuosi toisensa perään?

Anja Snellman käsittelee kirjassaan aiheita, jotka eivät kenties vielä sen julkaisemisen aikoihin vuonna 2007 olleet räjähtäneet saman mittakaavan ilmiöiksi ja ongelmiksi, kuin mitä ne tänä päivänä ovat. Prostituutio ja huumeet olivat toki jo tuolloin vahvasti tapetilla, mutta internetin tuomat lisämahdollisuudet seksibisneksen harjoittamiseen ovat sittemmin kehittyneet ja laajentuneet entisestään. Kirjan teemaan liittyvä näkökulma alaikäisten sekaantumisesta ja osallistumisesta prostituutioon sekä ihmiskauppaan on hyvä muistutus siitä, että teoksen fiktiivisestä tarinasta huolimatta lasten ja teini-ikäisten hyväksikäyttö seksibisneksessä on enemmän kuin nykypäivää ympäri maailmaa. Aiheen nostattamat inhottavat mielikuvat ja vastenmieliset tunteet johtavat kuitenkin helposti siihen, että tosiasioita ei haluta ajatella. Tämä johtaa taas väistämättä yleensä niiden (tahattomaan) unohtamiseen, mikä on sääli.

Teemasta huolimatta Lemmikkikaupan tytöt on mukaansa tempaavaa, jopa koukuttavaa, luettavaa. Koska minulla ei ole juurikaan aikaisempia lukukokemuksia Snellmanin muusta tuotannosta, en osaa arvoida, onko kirjan ja tekstin tyyli tyypillistä hänen kirjoittamaansa. Itse ainakin pidin lukemastani. Tosin kirjan loppuun liitetty katsaus prostituution historiasta ja nykytilasta oli jo uuvuttavampaa luettavaa, vaikkakin mielenkiintoista. Yhtä hyvin sen olisi voinut jättää pois teoksesta, mutta joku toinen saattaa olla täysin päinvastaista mieltä.

* * *

Lemmikkikaupan tytöt ei tosiaan ollut ensimmäinen Anja Snellmanilta lukemani kirja. Luin yläasteella (eli todella kauan sitten) äidinkielen tunneilla hänen esikoiskirjansa Sonja O. kävi täällä. Teoksen ilmestymisen aikoihin 80-luvulla kirjailijahan tunnettiin vielä nimellä Anja Kauranen. Tuo kirja saattaisi kuitenkin olla hyvä lukea uudestaan, koska minulla ei ainakaan tähän hätään tule mieleen yhtään muistikuvaa koko sen tarinasta. Lisäksi lukisin sen tällä kertaa varmasti täysin eri näkökulmasta.

Onhan aikaakin kulunut tässä välissä. Lähes parikymmentä vuotta.

🙂