Yksi kysymys: kuka täällä on taas heittänyt hernekeittoa veteen? (+sinileväjalanjälkitesti)

Luontoihminen (tai melkein sellainen) tässä, hei! Haluaisin puhua vähän ympäristöasioista, vaikkakin se kaikkein otollisin ajankohta niiden puimiseen saattoi jo mennä tovi sitten. Mutta puhutaan nyt kuitenkin.

Se alkaa olla jo lähes tulkoon vanha uutinen, että tämä kuluva kesä on ollut ennätyksiä hipovan lämmin. Tai pikemminkin siis (karmivan) kuuma. Jos edeltänyt reilu kuukausi aiheutti säiden suhteen meissä ihmisissä ihastusta, iloa, tyytyväisyyttä ja mielihyvää tai vastakohtaisesti tyrmistymistä, inhoa, epämiellyttäviä tuntemuksia ja tuskanhikeä, yhtälailla tuo hellejakso jätti jälkensä myös luontoon. Enkä puhu nyt omasta pihasta, vaan katson hieman kauemmas ja laaja-alaisemmin. Puhun asiasta, jonka olemassa olon ja merkityksen saattaa helposti unohtaa, ellei siihen satu törmäämään. Puhun hellekesien riesasta, josta kärsivät meret ja sisävedet sekä loppupeleissä myös me ihmiset.

Puhun sinilevistä.

Rahtilaiva puski sinilevän keskellä Suomenlahdella Hangon länsipuolella sunnuntaina 20. heinäkuuta.

(kuva täältä)

Niin, vaikka helteet ovat mitä todennäköisimmin ohi tältä erää ja sinileväesiintymät ovat pienenemään päin, se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että levien määrä kohosi jälleen aivan liian suureksi tänä kesänä. Eikä se ollut mitenkään kaunis näky, kun enemmän tai vähemmän kirkkaat vesistöt peittyivät sakeasta, keltavihertävästä vellistä. Esteettisen haitan lisäksi levämassat pilaavat uimavedet sekä estävät veden käytön sauna- ja talousvetenä. Kuka meistä nyt haluaisi altistua mahdollisille allergiaoireille sekä maksa- ja hermomyrkyille, joita sinileväkukinnoissa elävät syanobakteerit tuottavat.

Meidän aikuistenhan on nyt vielä helppo ymmärtää ja hyväksyä tämä pakote pysyä poissa sinileväesiintymistä, mutta yritä nyt sitten selittää se sama lapsille, joiden päällimmäisenä mielenkiintona on päästä uimaan, kahlaamaan tai läträämään sinne hernekeitonväriseen veteen. Kiitokseksi selittelyistä ja yrityksistä saada uimapedon huomio kiinnittymään jonnekin toisaalle ei saa yleensä mitään muuta kuin itkua, huutoa ja potkimista, kun lasta joutuu jo ties monettako kertaa kantamaan pois levän peittämästä vedenrajasta.

Tietyllä tapaa tuntuu pahalta rajoittaa lapsen intoa leikkiä vedessä, kun itse muistaa nuorena saaneensa polskia ja mekastaa mielinmäärin rantavedessä – kunhan ei vaan uskaltautunut menemään liian kauas avovettä kohti. Mutta toisaalta silloin kun itse olin lapsi, sinilevästä ei vielä ollut muodostunut mitenkään suuren mittakaavan ongelma. Tuolloin ihmiset eivät myöskään tuntuneet olevan riittävän tietoisia siitä, minkälaista ravinnepäästö- ja leväpommia he olivat huomaamattaan kasaamassa Itämereen sekä sisävesiin.

IMG_4754_paint.jpg

Kuvan poika joutui kovasti pettymään, kun hän ei päässytkään kahlaamaan mereen sinilevien takia. Onneksi rannalle vienyt hiekkainen, pehmeä metsäpolku oli melkein yhtä kiva – ainakin siinä oli hauskaa ottaa juoksuaskeleita.

Rehevöitymiseen ei ole syyllisenä mikään tietty taho yksistään. Vastuunkantajia löytyy niin valtiolliselta taholta, yritysmaailmasta kuin maataloudenkin saralta. Myöskään tavalliset kansalaiset eivät voi täysin pestä käsiään tästä ympäristöhaitasta, tai paremminkin ympäristöongelmasta. Me pystymme nimittäin kulutusvalinnoillamme vaikuttamaan – vaikkakin tosin hyvin, hyvin marginaalisesti – miten paljon vesialueet jatkavat rehevöitymistään vastaisuudessa. Ylen sivuilla on ollut tehtävissä lyhyehkö sinileväjalanjälkitesti, joka antaa vinkkejä, millä tavoin kukin meistä voi vaikuttaa omilla valinnoillaan vesistöjen tilaan. Testi löytyy täältä.

Riippumatta siitä, ryhdymmekö heti muuttamaan tapojamme ja kulutustottumuksiamme, rehevöitymistä sekä sen taustatekijöitä ei kuitenkaan pystytä poistamaan helposti ja nopeasti. On syytä muistaa, että ravinteita on kulkeutunut vesistöihin suuria määriä vuosien ja vuosikymmenten saatossa, ennen kuin niiden aiheuttamiin haittavaikutuksiin havahduttiin kunnolla. Mutta muutos on aina hyvästä, etenkin jos sillä on mahdollista saada aikaan edes pieni hyvä teko. Ja paremmat mahdollisuudet muutokseen saavutetaan tietenkin silloin, jos riittävän moni ajattelee ja toimii sen puolesta samanaikaisesti.

Edistysaskeleita on otettu, mitä tulee Itämeren rehevöitymiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Silti asian eteen löytyy yhä paljon tehtävää, mikä vaatii useita vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä, kestävän työrupeaman. Suojeluprojektit ja -päätökset koskettavat niin meitä täällä Suomessa kuin kansalaisia muissakin Itämeren rantavaltioissa. Ja vaikka tekisimme miten paljon hyvänsä merialueen yleistilan hyväksi, emme voi olla varmoja, saavutetaanko puurtamisella koskaan toivottua lopputulosta puhtaammasta vesistöstä. Vai onko tilanne ehkä jo täysin menetetty?

Toivon mukaan ei, mutta aikahan sen jossain vaiheessa sitten kertoo.

🙂

 

 

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään

Käyttöohjeet kannattaa muuten aina lukea

Reilu pari viikkoa sitten tähän rintamamiestaloon ilmestyi uusi hieno pesukone. Sen edeltäjä oli ehtinyt kunnioitettavaan 15-20 vuoden ikään (tarkkaa ikää on vaikea määritellä, koska kone oli miehen peruja ja hän ei oikein tunnetusti muista tämäntyyppisiä asioita). Tämä aiempi kone oli kyllä vielä kuosissaan ja toimintakuntoinen, mutta siinä oli silti alkanut näkyä ennakoivia merkkejä yhteistyösopimuksen irtisanomisesta. Niinpä päätimme olla viisaita ja hankkia uuden pesukoneen tilalle hyvissä ajoin.

Kun kone sitten oli tuotu kotiinkuljetuksena ja mies oli asentanut sen paikoilleen, oli aika ottaa uusi masiina käyttöön ja pyörittää sillä niin sanottu puhdistusohjelma 90 asteessa ilman pyykkiä. Kaikki tuntui rullaavan hienosti, ja ihmettelimmekin aluksi siinä koneen vieressä sen hiljaista ääntä. Tuli myös todettua, että on se kyllä mahtava laite, kun siinä on niin paljon enemmän toimintojakin verrattuna edelliseen koneeseen. Jätimme uutukaisen pyörimään yksikseen ja kävimme aina silloin tällöin vilkaisemassa, että kaikki näytti siltä miltä kuuluikin.

Mies teki viimeisen tarkastuskäynnin siinä vaiheessa, kun koneen oli tarkoitus alkaa lingota. Onhan se nimittäin tärkeää katsoa, että laite käyttäytyy tuossa vaiheessa oikein, ettei sille aiheudu mitään turhia haittoja tai ongelmia. No, kuten tästä alustuksesta ehkä saattaa arvata, meillä kaikki ei sujunut aivan nappiin loppuun saakka.

Ihmeen paljon se kone piti ääntä lähtiessään linkoomaan. Mä jo luulin, että se lähtee lentoon, mies kertoi kellarista tultuaan. Mä tarkistin koneen tasapainon, ja sen pitäis olla nyt kunnossa. Mut kannattaa seurata sitä, kun seuraavan kerran pesee pyykkiä.

Joo, joo. Kyl mä tiiän.

IMG_4765_paint.jpg

* * *

Meni muutama päivä, ennen kuin oli tarvetta laittaa kone uudestaan pyörimään. Kaikki meni taas hienosti, ja kävin aina välillä kurkkimassa, mitä pesuhuoneessa tapahtui. Mutta sitten.

En ollut sattunut käymään katsomassa konetta juuri siinä vaiheessa, kun se lähti linkoamaan. Seuraavaksi havahdunkin sitten siihen, kun alhaalta kuului outoa hakkaavaa ääntä. Juoksin äkkiä paikalle ja näin, kuinka kone oli hypännyt reippaasti pois paikoiltaan ja tärisi aivan liikaa. Ei auttanut muu kuin keskeyttää ohjelma, sulkea vedet ja ottaa virrat pois. Sen jälkeen soitto miehelle töihin.

No, mä katson sitä, kunhan pääsen kotiin. Ei sille tässä vaiheessa voi oikein muuta tehdä. Kuulostiko ja näyttääkö siltä, että kone on kunnossa eikä mennyt rikki?

En tiiä. Mut liia outoo metelii se piti.

* * *

Mies tuli kotiin ja kävi heti koneen kimppuun. Kun keskeytetty pesuohjelma käynnistettiin uudestaan, koneen rumpu näytti pyörivän normaalisti, mutta linkouksen alkaessa se kiihtyi aivan liian kovaäänisesti, kunnes piti lopulta niin pahaa ääntä, että siinä tosiaan pelkäsi koko koneen hajoavan. Mies tarkisti jälleen vatupassin avulla, että kone oli tasapainossa ja toisti uudestaan linkousohjelman. Jälleen sama ongelma ja ohjelma oli keskeytettävä.

Jätin miehen taistelemaan sekä pähkäilemään koneen kanssa ja menin pojan kanssa ylös syömään. Olin tässä vaiheessa jo asennoitunut siihen, että meille oli tuotu viallinen kone ja että joku korjaaja oli pyydettävä sitä katsomaan. Minun ja pojan syödessä alhaalta kuului aina silloin tällöin pahaa kolisevaa ääntä, kun mies yritti edelleen selvittää, mikä oikein mahtoi olla vialla.

IMG_4790_paint.jpg

* * *

Tovin ratkottuaan ongelmaa mies tuli mukaan syömään. Mysteeri ei ollut hävinnyt minnekään vaan leijui edelleen itsepintaisesti koneen ympärillä. Minä siinä sitten rupesin heti kyselemään:

Katoiksä muute sitä ohjekirjaa? Mitä siin sanottii, jos kone pitää kummaa ääntä?

En oo katsonut vielä.

No just, ajattelin, ja hain vihkosen esille. Sieltä löytyi taulukko, mitä tehdä eri ongelmatilanteissa. Jos koneesta kuului outoa ääntä, piti tarkistaa, että kaikki pakkausmateriaalit sekä kuljetusruuvit oli poistettu.

Hei, kai sä poistit ne ruuvit, ku sä asensit sitä konetta?

Mitkä ruuvit?

No ne kuljetusruuvit, jotka pitää rummun paikoilla kuljetukse aikana nii, ettei se pääse turhaa heiluu. Ne on siel koneen takana, kai sä ny tiiät?

No, en tiennyt.

Ei apua! Miten voi olla mahollista, että mä tiiän näist asioist enemmä ku sä?

Siinä edellisessä koneessa ei kyllä koskaan ollut sellaisia ruuveja. Kai mä muuten olisin tiennyt niistä. Mut oon mä nähnyt, että tän uuden koneen takana on jotain ruuveja. Mut mä aattelin, että ne kuuluu olla siellä.

Ei, ei tietenkään kuulu! Eikä mullekaan sit tullu mielee kysyy niist ruuveist, ku mä luulin, että sä oisit tietone niistä. Olis vaa pitänyt älytä mainita ne aikasemmin. Voi höh, höh.

Ei kai tässä nyt mitään… Mä meen ruuvaan ne irti ja testaan sen linkouksen sit uudestaan.

Tämän jälkeen linkous toimi moitteettomasti, myös maksimi kierrosnopeudella, eikä pesukone näyttänyt enää mitään merkkejä lentoon lähdöstä tai epätavallisen kovasta melusta. Alkuvaikeuksien jälkeen kone on osoittautunut erinomaiseksi, eikä ole ollut havaittavissa, että se olisi jotenkin kärsinyt, kun rumpua yritettiin lingota kiinnitysruuvien ollessa virheellisesti paikoillaan. Ainakin toistaiseksi olen siis saanut luopua ajatuksesta hätäilystä kutsua joku huoltomies apuun ja katsomaan koneparkaamme.

IMG_4788_paint.jpg

* * *

Ja tämän tarinan opetus oli?

Olkaa aina sen verran viisaita, että todella katsotte niitä käyttöohjeita. Etenkin, jos kyseessä on jokin vähänkään kalliimman laitteen asennus. Mutta ihan muutenkin niitä laitteiden ja vempeleiden ohjeita on hyvä silmäillä ajatuksella.

Niin, ja tämä koskee myös miehiä. Pitäisikö vallan sanoa, että nimenomaan miehiä. Heillä kun on aika usein suuret luulot osaamisestaan ja tiedoistaan, jolloin he eivät mielellään alistu katsomaan minkään vallan ohjekirjasia. Vaikka syytä kyllä olisi.

Että näin.

Onneksi tällä meidän tarinalla oli onnellinen loppu, eikä mitään pahaa ja peruuttamatonta päässyt tapahtumaan. Toivomme pitkää ikää myös tälle uudelle pesukoneelle, edeltäjänsä tavoin. Ja lupaamme pitää siitä tästä edes oikein hyvää huolta.

🙂

 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe