Lapsi ja i-hah-haa-nat hevoset (sekä lapsuuden heppamuistoja)
Kun kysyn pojalta, ”Missä hevonen?” tai siis heppa, hän näyttää makuuhuoneen verhoja. Aivan, siinähän niitä on. Olet aivan oikeassa.
Mutta mitä jos lähdettäisiin katsomaan ihan oikeita heppoja, kun niitä kerta löytyy ihan tuosta läheltä sopivan kävelymatkan päästä?
Siitä on jo useampi viikko, kun ensimmäisen kerran huomasin autolla mennessäni, että läheisen tilan hevoset oli päästetty kesälaitumille. Tosin kesti toissapäivään asti, ennen kuin päätin viedä pojan viimein katsomaan niitä. Hän oli tietenkin innoissaan nähdessään eläimet.
Voi, miten nättejä heppoja! Ja kivojakin ne olivat ainakin siinä mielessä, että ne tulivat ihan aidan taakse katselemaan ja ihmettelemään meitä. Tuona päivänä oli ihanan lämmintä ja aurinkoista, kuten kuvistakin näkyy. Aivan toista siis, mitä eilen ja tänään on ollut. Eli tulepa pian takaisin, kaunis sää! Tämä kaksi päivää kestänyt jatkuva sade ja sisällä olo alkavat tuntua jo tylsältä.
Mutta takaisin niihin hevosiin. Itse en ole koskaan ollut mitenkään yli-innostunut ja -kiinnostunut niistä. Täytyi jopa muistella hetken aikaa, olenko koskaan edes ratsastanut hevosella. Tuli hämärä mielikuva, että kerran olen tainut nousta jonkun hevosen selkään. Selvästi paremmin muistan ne lapsena koetut poniratsastukset sekä Kreikassa tehdyn, opastetun retken aasin selässä istuen.
Huolimatta siitä, etteivät hevoset ja ratsastus ollet lapsuudessa mikään must-juttu, luin kuitenkin innokkaasti kirjastosta lainattuja Merja Jalon hevoskirjoja sekä kaverille tullutta Hevoshullua. Tiedä sitten, miksi ne kiinnostivat. Varmaan siitä syystä, että kaverinikin luki niitä. Hän myös yritti saada minusta jollain tapaa heppahöperöä viemällä minut muutaman kerran tallille katsomaan ja rapsuttamaan näitä nelijalkaisia, uljaita eläimiä.
Siinähän yritti ja aivan turhaan.
Minusta ja hevosista ei koskaan tullut sydänystäviä.
Hienoja ja kauniita eläimiä ne kuitenkin ovat, sen myönnän. Ja tyydyn katselemaan niitä sopivan välimatkan päästä.
Mutta jos nyt joskus näin aikuisiällä tulee mahdollisuus päästä ratsastamaan, niin melko varmasti käytän sen mahdollisuuden hyväksi.
🙂
