Kun olin pojan kanssa reissussa viime viikonloppuna ja vielä tämän viikon alussakin, pari päivää tuntui siellä varsin keväiseltä säiden osalta. Mies tiesi kertoa samoihin aikoihin puhelimessa, että myös kotona etelärannikolla oli ollut sangen keväinen fiilis.

Tämä piti ilmeisesti hyvin paikkansa, totesin, kun kävin aiemmin kiertelemässä pihalla. Vastassa oli nimittäin aika paljon maasta pilkottavia versoja.

Syksyllä istuttamani krookukset ovat päättäneet alkaa jo kasvaa. Ei niiden nyt kyllä ihan vielä tarvitsisi, ellei kevät sitten tule oikein rytinällä. Tosin vain muutama verso on näkyvissä – loput ilmeisesti vielä viisaana odottelevat, mitä tuleman pitää. Aika paljon niitä krookuksen sipuleita tulikin istutettua, joten eiköhän jonkinmoista kukkaloistoa ole jossain vaiheessa tiedossa.

Näitä maksaruohon versoja löytyy yllättävän paljon. Aluksi niitä ei meinannut edes huomata, vaikka ne kasvavat noin tiiviissä rykelmässä. Ja näitä tällaisia ryhmiä on useita eripuolella kukkapenkkiä. Aikaisin nekin ovat liikkeellä, sillä ne kukkivat vasta alkusyksystä.

Tällaisia versoja on myös näkyvissä muutama. Istutin syksyllä lisää tulppaaneja, voisiko tämä olla sellainen? Toisaalta samassa paikassa kasvaa myös pioneita, eli onko se sittenkin pionin verso? Tuskin, kun se kukkii vasta kesällä… Ei apua! Olen tosi huono näissä. Hävettää oikein. Mies tietäisi nämä paremmin. Oma veikkaus tuosta versosta on silti se tulppaani.

Kovasti yritin myös tähystellä, mitä helmililjoille kuuluu. Niiden versoja en kuitenkaan vielä havainnut. Mutta ne kukkivatkin myöhemmin keväällä, samoin kuin narsissit ja ne tulppaanit. Krookushan on se, joka yleensä puhkeaa ensimmäisenä kukkaan.

Sisällä keittiössä yli vuoden vanha amaryllis on myös aistinut, että kevät taitaa olla pikkuhiljaa tulossa. Aiemmin kertomani aavistus mahdollisesta kukkavarresta osui oikeaan, sillä amarylliksen sipuli näyttää tällä hetkellä tuolta. Eli kasvi olisi kukkimassa uudelleen, kuten niin olen toivonut sormet ristissä. Ohjeiden mukaan sipuli pitäisi nyt istuttaa uuteen multaan.

Arvaa vaan, uskallanko tehdä sen?

🙂