Sokerihiiren puraisema
Olen aikas perso makealle. Olen aina ollut. Toisaalta pystyn siihenkin, etten syö makeaa pitkään aikaan, mikä tarkoittaa yleensä kuukautta, maks kahta. Tällä hetkellä tilanne on taas se, että makea on maistunut. Ehkä liikaakin. On siis korkea aika pistää stoppi makean syömiselle.
Muistan kirjoittaneeni täällä uudenvuoden aikoihin, että herkkuja oli tullut syötyä jouluna sekä vielä sen jälkeenkin. Ja että vähitellen olisi pitänyt päästä taas ruotuun niiden kanssa. No arvaa vaan, pääsinkö.
Noup. 🙂
Söin aivan liikaa suklaata ja keksejä viime kuussa, vaikka ei olis pitänyt. Mutta minkäs tein. Järki sanoi monesti, että pitäisi hidastaa tahtia, mutta kädet hakeutuivat silti aina kaapille kaivamaan herkkukätköjä. Kätköjä, jotka olivat jääneet joululta ja jotka oli saatu lahjaksi.
Nuo kätköt ovatkin se pahin juttu koko asiassa. Kun on tietoinen niiden olemassalosta, ne ovat usein mielessä, jolloin niihin tulee myös sitten sorruttua. Yleensä tosin vain silloin, kun on aika hörppästä kahvia. Meikäläisen kohdalla se tarkoittaa kahta kahvittelua päivässä: iltapäivällä pojan päikkäreiden aikaan ja alkuillasta ruuan jälkeen (aamukahvista pääsin eroon jo aikoja sitten). Mutta eihän se ole terveellistä syödä herkkuja tuollein monena päivänä viikossa. Monesti myös on ollut hirveä olo sen kaiken makean pupeltamisen jälkeen. Mutta silti aina olin seuraavana tai sitä seuraavana päivänä taas tunkemassa herkkuja nassuun. Näin hyvä muisti mulla siis saattaa olla.
Jotain on nyt kuitenkin tehtävä, kun tilanne ei ole vielä äitynyt todella pahaan jamaan. Toki olen huomannut, että maha jo pömpöttää jonkin verran. Varmaan osin turvotuksesta, josta kärsin usein. Mutta on herkuttelullakin satavarmasti osansa siinä.
Olen siis päättänyt aloittaa vaihteeksi ”Älä syö makeaa!” -kauden. Haasteenakin sitä voi hyvin pitää. Koska olen pystynyt siihen aikaisemmin, odotan selviytyväni siitä nytkin. Haaste on alkanut tänään syötyäni äsken viimeisen leipomistani Runebergin tortuista. Niin, en ole toki viimeisten päivien aikana syönyt yksin koko tuota satsia, vaan mies on popsinut puolet siitä.
”Älä syö makeaa!” -kauteni ensimmäinen välietappi olkoot laskiaistiistaina. Sitä ennen en saa syödä mitään herkkuja, ja turhaa sokeria on vältettävä. Ksylitolipurkka tietenkin sallittakoot hampaiden hoidon kannalta. Tarkoitus on kirjoittaa kuulumisia ja haasteen etenemisestä täällä blogissa viikottain.
Ajattelin muuten jatkaa haastetta edelleen laskiaisen jälkeenkin. Mutta sitä ennen sallittakoot se yksi herkutteluhetki laskiaispullan merkeissä.
Jos mun vaan enää tuolloin tekee makeaa mieli.
:)