Herkkulakko paras lakko, eiku.

 

Nyt kun kolme ekaa postausta on ollut aika ”diippiä shittiä”, niin jos alkais vähän paneutumaan kevyempiin asioihin.

Maalta  itikoiden puremien saattelemana palattu kaupunkiin ja arki alkaa. Viikko vierähti häissä, mustikkametsällä ja raikkaassa maalaisilmassa, minun sielunmasemissa. Vaikka en siellä haluais asuakkaan, niin on lapsuuden koti silti paikka, johon on vaan parasta palata.  Liikunta jäi aika vähälle ja itse en niin paljon ruokavaliooni jaksanu vaikuttaa. Mutta kun puntarilla kävin kaupunkiin tullessani, ei se edes huutanut hoosiannaa. Eli tein kait jotain oikein?

Eilen tosissaan saavuin tänne pätsiini, jota myös yksiöksi kutsun, ja tänään alkoi ”kevyt” treeni. Valjastin kaksipyöräisen mersuni  ja heitin lenkin. Alla tämän päivän pyöräily. Ja lemme tell ya, ei ollu herkkua kyllä yhtään herkkua. Voisin heittämällä sanoa, että asteita oli lähemmäs 38 auringossa. Pyörän renkaat ja koko akka tuntu niin tahmaselta kotimatkalla ja Sports Trackerillä seurattu aikakin oli nolottavan huono. 

Tämä aika oli menomatkalla…

…ja tämä kun tulin takaisin päin. Surkiaa, ottaen huomioon pari viikkoa sitten, kun vedin 12 kilometriä 36 minuuttiin. Se on minun tähän astinen ennätys. 

Mutta mutta, potkaistaampa tämä ”kesäkuntoon kolmanteen maailmansotaan mennessä” -projekti käyntiin vaikka herkkulakolla. Vaikka itse en ole näiden absoluuttisten kieltäytyjien puolella ihan sata prosenttisesti, toimii herkkulakko kumminkin mulla yllättävän hyvin. Kun viime kesänä pudotin 10 kiloa, alkoi se kaikki siitä, että pistin pannaan karkit ja sipsit ym. herkut. Lukuun ottamatta jäätelöä ja silloin tällöin poppareita. Koska todettakoon, herkut on minulle pelkkää mielihyvää tuovia asioita, jotka ei todellakaan toimi nälän tappajana. Kun herkkujen tuoma mielihyvän tunne katoaa, ja sipsejä ja suklaata ei tee enää mieli, on niin paljon helpompi ottaa käyttöön herkkupäivä/cheat day metodi. Jonka aloitan sitten syyskuussa. 

Mutta eli: sipsit ja karkit on minulle saatanasta seuraava asia seuraavat 3,5 viikkoa.  Jäätelöä voin pitää herkun korvikkeena, rajoitetussa määrin siis.

Tuntuu, että pitäisi viedä oman pärstän kuva kauppoihin 10 kilometrin säteellä ja laittaa teksti ”ÄLKÄÄ MYYKÖ TÄLLE HYYPIÖLLE KARKKIA!”. Tulisipahan edes sen takia lähdettyä käymään ulkona ja liikkeellä. 

Seuraavana olisikin sitten ruoka-aikojen suunnittelu ja orientoituminen taas viikottaisen ruokalistan laatimiseen. Jos teillä on jotain vinkkejä ja niksejä ruoka-aikojen suhteen (kuinka pystytte noudattamaan niitä ja millaisella aikataululla esim. nämä syömisrituaalit suoritatte) niin otan mielelläni niitä vastaan. Olen itse miettinyt, josko laittaisin puhelimeen muistutuksen, että syöppäs nyt. Tuppaa aina unohtumaan sellainenkin elintärkeä asia, kuin ruoka. Ja tämä ei ole mitenkään hyvä asia. 

Loppuun vielä terkut maalta! Tuo sarvipää en ole sitten minä!