Motivaatio postimyynnistä
Jos Ellos ja Jontex ja muut tälläisen hömppä postimyynnit möis motivaatiota, niin ottaisin kyllä varastoon. Syksy ei ole edes kunnolla lähtenyt käyntiin niin mä manailen jo pilviä taivaalle kuinka taas kaikki menee päin mäntyä tulevana talvena. Nyt saakeli nainen! *bitch slap*
Viime viikon loppu puolella pyöräily tuntui ekstra ekstra EKSTRA raskaalta, ja mietin, että miksihän. Noh, sunnuntaina olin lähdössä kauppaan ja päätin vähän tuntkia pyörääni. Tulos: neljä (!) irronnutta pinnaa takapyörässä. Tänään vein kaksipyöräisen mersuni korjaajasedälle. Tuomio: vanne vähän mutkalla eikä takuuseen mene. Tosin sanoi, että vaikkei vannetta ihan luotisuoraan saa, saa sen silti suoritettua, ettei uutta vannetta tarvitse kokonaan vaihtaa. Silloin minun säästötili olisi sanonut hoosiannaa. En kyllä tiiä sanooko se nytkin, kun on suoristaminen edessä. Tuleepa nyt käveltyä, eilen noin 5 kilometriä, tänään saman verran. Minulle aika iso asia, koska vihaan kävelyä sydämmeni pohjasta.
Motivaation puutetta on havaittu myös työnhaussa, harrastuksissa, sosiaalisessa elämisessä ja elämässä muutenkin. Laitoin Facebookinkin pannaan, koska koko kesän sekin tuntunut ihan turhalta aikaa vievältä asialta. Paljon ihmisiä, muttei mitään kontaktia. Ehkä nyt olisi aika lukea kirjoja, katsoa elokuvia ja elää oikeaa elämää.
Mikä teitä oikein motivoi painamaan eteenpäin? Luulen, että itsellä saattaa pahin motivaatiopula mennä kun saa jotain konkreettista tulosta eteensä. Kun olin töissä, se oli helppoa, kun hyvä tulos motivoi aina suorittamaan paremmin. Mutta miten saisi normaalissa arjessa motivaatiokäyrän nousuun? Mistä ihminen alottaisi.
Viimeiset päivät olen muuten järkkäillyt ruokapäiväkirjaa ja vähän tavotteita itselleni. Huomenna teen lähtöpunnituksen ja siitä te sitten lähtee. Taidan siis kirjoittaa kriittiset numerot ja pahimmat tunnustukset huomenna, kun olen aamupunnitus järkytyksestäni selvinnyt. (kyllä minä sen luvun oikeastaan jo tiedän, mutta en haluaisi sitä itselleni myöntää)
