Reasons and lists
Ensinnäkin vau! Luulin, ettei kukaan näe ensimmäistä kirjoitustani, mutta sitä oli käynyt katsomassa jopa ruhtinaaliset kolme ihmistä ja kirjoitukseen oli tullut muutama tykkäys. Kiitos tuhannesti. 🙂 Taidan kirjoittaa tämän toisen postauksen hieman aikaisemmin illalla. Edellisessä päästiin liian syvällisiin sfääreihin, joska nyt olisi vähän positiivisempaa asiaa pelissä.
Ajattelin listata konkreettisesti syitä, miksi haluan muuttaa elämääni ja parantaa elämänlaatua. Eli suomeksi: miksi laihdutan?
Näinä päivinä nostetaan esille räväkämmin erillaiset kehonkuvaan liittyvät asiat ja niitä kritisoidaan, argumentoidaan ja provosoidaan. Rakasta itseäni sellaisena kuin olet, ”There isn’t any thin girl inside me” etc. Minulla ei ole näitä mitään vastaan, varsinkin jos kehonkuvaa nostetaan jalustalle positiivisessä ja ei tuputtamis mielessä. Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat ja jos viihdyt kehossasi nykyäänkin niin asia on ihan fine. Minun ongelmani on puhtaasti omassa kehonkuvassani ja siitä, etten tunne oloani siinä kotoisaksi. Haluan mennä istumaan lentokoneeseen, ilman että saan nyrpeitä katseita vierustevereilta, tai haluan mahtua huvipuistolaitteeseen sukulaislasten seurana. En halua sanoa enää ”en voi tehdä sitä koska olen liian iso siihen”. Ja ei, nyt ei puhuta mistään parista hassusta kilosta vaan nyt puhutaan ihmisen kokoisesta massasta, jonka haluan erottaa ruumistani. Mutta kriittisiä lukuja tulee myöhemmin tulevissa kirjoituksissa.
Kohta 1. Haluan olla sinut itseni kanssa. Rakastaa itseäni, jotta joku muukin voisi rakastaa minua
Olen ollut ylipainoinen lapsesta asti ja minusta tuntuu, että se on alkanu määrittämään minua yhä enemmän ja enemmän. Yläasteella puhuimme kerran kaveriporukassa laihduttamisesta ja muistan vieläkin elävästi, kun ilmaisin haluni ehkä mahdollisesti laihtua, oli erään kaverini vastaus ”No mutta jos sinä laihtuisit, et olisi enää sinä!”.
Kohta 2. En halua että minua määritellään kehoni mukaan. Haluan, että minut määritellään luonteeni ja taitojeni mukaan, oli kyseessä sitten työ, harrastus tai sosiaaliset tapahtumat. Se, ettei sinuun haluta tutustua tai että sinua pidetään puhtaasti laiskana tai tyhmänä vaan painosi takia, ottaa ohimoon ja rankasti.
Ruoka on ollut minulle aina jonkin sortin lohtu. Jos päivä on ollut paska, söin. Jos halusin nauttia, söin.
Kohta 3. Haluan löytää kultaisen keskitien nautinnon ja polttoaineen välillä. Että arkiruoka olisi polttoainetta, ja jos haluaa nauttia ruuasta, tulisi tehdä jotain ”luksusta” eikä vain haea överi mätöt kaupasta
Olen vastikää kuullut, että suvussani on naisilla diabetestä, aikuisiässä varsinkin. Haluan ehkäistä tämän ja varmistaa myös, ettei ylipaino ole este sille, etten eläisi yli 60 vuotiaaksi.
Kohta 4. Haluan, ettei jokaista sairauttani tai vaivaani laiteta ylipainon piikkiin. ”No koska sinulla on tuota ylipainoa”.
Ja viimeisenä turhamaisuuden huippu (koska myönnettäköön, sellainen minussa on ja ei se minua kovinkaan paljon haittaa): haluan mahtua vaatteisin, joista ei tarvitsisi maksaa maltaita tai josta voisi tehdä vaikka purjeet laivastolle.
Kohta 5. Haluan katsoa peiliin ja sanoa: ”DAAAAAMMMMMMMMMM GUUUUUURRRRLLLL!”
Siinäpä nämä syyt lähinnä ja pääpiirteittään olivat. Olen pahoillani, jos ensimmäiset kirjoitukset sisältävät paljon rage kohtauksia tai vitutuksen multihuipentumia. Ehkä tämä on minun tapa käynnistellä prosessia, joka mitä luultavammin kestää koko elämän. Vitsit, koko elämän. Mihinhän minä olen pääni pistänytkään.
ps. Tein ilokseni (ehkä myös teidänkin) ihan ensimmäisen bannerin, omin pikku kätösin. En tiedä, johtuuko helteestä, mutta tietokoneella piirtäminen tökkii ja pahasti, meinasi lentää masiina suoraan katukivetykseen.