Onks pakko, jos ei haluu?
Maanantaina vaaka kertoi taas uskomattoman hyviä uutisia. Olen karistanut viikossa 1kg 800g! Jotenkin olo tuntui heti kevyemmältä ja kasvot näyttivät kapeammilta.
Unen tarve on selkeästi vähentynyt ja herään joka aamu pirteänä. Nälkä ei ole ollut oikein kertaakaan ja treenaamaan olen mennyt mielelläni.
Paitsi tänään! Mulla olisi iltaohjelmassa tabata -treeni ja venyttelytunti ja mä istun tässä ja yritän keksiä kaikki mahdolliset (teko-)syyt olla menemättä.
No, koska niitä ei ole kuin vakava sairaus tai kuolema, niin mun on pakko saada itseni tästä sohvalta ylös ja lähteä salille.
Ennen sitä kuitenkin vähän vielä tosta ruokailusta:
Aamiainen on koostunut jo viikon ajan kaurapuurosta, marjoista ja kananmunasta eri muodossa. Tänään paistoin munakkaaksi yhden munan ja neljä valkuaista. Tällä aamiaisella mä pärjään kevyesti neljä tuntia. Ja itseasiassa mun aina vihaama kaurapuuro on oikeastaan tosi hyvää :)
Eväät pitää kantaa aina mukana, se nyt vaan on näin. Tänään otin toimistolle mukaan eilistä kvinoa-kanasalaattia. Kvinoa onkin uusi, erittäin mukava tuttavuus…
Kotona lasten kanssa väsättiin diettaajan nakkarimättöä. Jauhelihapihvi, paistettua sipulia, bataattiranskalaisia ja kurkkua (tuore- ja mauste). Ja kuten totesimme, ei miltään spudarilta näin hyvää saa!
Kun nyt olen saanut tämän blogikirjoituksenkin valmiiksi ja pyykit kuivumaan ja keittiön tasot pyyhittyä ja paperihommiakin hoidettua, niin ei mulla ole muuta tekemistä kuin hoitaa tämän päivän treeni!
Kyllä mä tiedän, että se palkitsee.