Tästä siis lähdettiin. Annoin pirulle pikkusormen, se vei koko käden. Koska joulu. Ei riitä syyksi. Minä myönnän, että menetin kontrollini ja motivaationi aivan täysin. Kun salilla käynti vaikeutui alaselän jumituksen vuoksi, minähän nappasin siitä itselleni ikuisen tekosyyn. Kun ei voi treenata, ei kannata mitään muutakaan. Pikkuhiljaa lipesin vanhoihin tapoihin. Join ja söin. Sokerikin palasi elämääni, karkkien, suklaan ja leivonnaisten muodossa. Joka päivä inhosin itseäni vähän. Ja yhä enemmän. Onneksi. Ruotuun palaaminen vaatii näköjään sen itseinhon.

Kyllä pelotti tänä aamuna kammeta vaa´alle.

Huh. Ei paha. Mutta liian silti. PT:ni lupasi olla edelleen mukana, jos minä itse tätä haluan. Eli -5 kg maaliskuun alkuun mennessä!

Tekosyyt pyllyyn. Uuden elämän aloittaminen on helppoa, mutta palaaminen siihen aiempaan tuntuu olevan haastavaa. Kun on totuttanut kuukauden ajan kroppaansa paskaan, sitähän se nimenomaan vaatii. Tosin minähän hallitsen kroppaani eikä toisin päin. Kaikki tapahtuu loppujen lopuksi tukan alla, korvien välissä.

Fatnesspäiväkirjat on myös yllättävän iso osa tätä projektiani. Eli tähänkin on nyt palattava. Ja ihan mielellänihän minä!