Viime viikon työmatka näkyi perjantaina vaa’alla. 81,2 kg. Olin osannut varautua siihen, sillä liikunta jäi liian vähälle töiden takia. Istuin perjantaina auton ratissa 9 tuntia ja selkäni huusi apua. Hyvä yöuni omassa sängyssä onneksi rauhoitti sen.

Olin päättänyt jo projektini alkumetreillä, että 12.9. lauantai on diettivapaapäivä. Ystävien häissä tarjolla oli paljon ihanaa ruokaa ja herkkuja ja alkoholia. Osasin valita noutopöydästä ruokavalion mukaisia annoksia ja jätin kakut väliin. Mutta se viini. Sitä oli. Ja minä otin. Toki aamuyön pikkutunneilla harjoitettu tanssin ja kaatuilun välimuoto kompensoi sitä. Tai ainakin kaloreita kului. Ja aamulla sattui sekä tukkaan että jalkoihin.

Seuraavaksi päiväksi olimme puolison kanssa varanneet pöydän Gaijinista. Hienosta itämaisesta fine-dining ravintolasta. Menu oli taivaallinen ja siihenkin sitten kuului erilaisia terästettyjä juomia. Olin päättänyt sallia tämän kulinaristisen nautinnon itselleni. Ihan ilman mitään huonoa omaatuntoa. Eli sunnuntai oli lepopäivä. Luomistyö jatkuu heti maanantaina. Ajattelin. Olin väärässä.

Tänä aamuna otsalohkossa jyskytti järkyttävä kipu sekä vain yksi ajatus. Mä en juo enää koskaan. En päässyt treenaamaan tänään ja vaaka näytti aamulla edelleen 81,2 kg. Lisäksi jouduin nyt uuden haasteen eteen. Miten pysyä ruokavaliossa krapulapäivänä? Pahin pitsanhimo talttui tällä.

Huomenna on uusi päivä.