Eilinen punnitus. Vaa’an lukema oli pienempi kuin maanantaina. Hyvä niin. Koko viikon olen tehnyt töitä kuin vähäjärkinen, treenannut aina kun mahdollista ja valinnut suupalani hyvin tarkkaan. Arvosanani menneestä viikosta on siis 81,7.

Vapaa viikonloppu. Aloitin sen nauttimalla aamiaisesta ja lukemalla ihan oikeaa paperilehteä. Kananmunista unohtui suola ja uutiset surettivat.

Hikisen tanssiliikuntatunnin jälkeen kävikin kutsu kummitytön synttäreille. Mitä tarjoaa 12-vuotias juhlissaan?

Kakkua, karkkia, popcornia, sipsiä, piirakkaa, piirakkaa, piirakkaa ja piirakkaa. Olisi hienoa kirjoittaa täällä kuinka minun teki mieli noita kaikkia ja kuinka helvetin urhea ja vahva olen, kun vastustin kiusausta. Mutta ei.

Minun ei tehnyt mieli niistä mitään.  Ja kun sanon, että laihdutan, niin kaikki ymmärtävät ja hyväksyvät sen, etten syö. Jos en söisi muuten vaan, se olisi epäkohteliasta. Tajusin siinä hetkessä, kuinka sosiaalinen tapahtuma herkuttelu, varsinkin juhlissa, on. Kaikkea pitää ottaa ja kaikki pitää syödä.

Ei sillä, hyviähän ne kaikki varmasti ovat. Ne eivät vaan tällä hetkellä kuulu minun ruokavaliooni. Sallittu herkkuni on maitokahvi. Sitä kuluikin muutama kupillinen.

Kotona otin ensin vähän välipalaa, sitten kunnon ruokaa. Just nyt ei ole nälkä.