Sehän tuntuikin niin helpolta.

Maanantai. On muutenkin päivä, jota ei tarvitsisi olla. Viimeksi se oli erityisen syvältä. Painoa oli tullut lisää 600 g.

Koko päivä meni miettiessä, kenen syy se on. Kun en tiistai-iltaankaan mennessä ollut keksinyt vastausta, niin luovutin. Tulta päin!

Tämä viikko näyttäytyi aivan uudenlaisena haasteena, koska työt palailivat elämääni. Ja ihan kertarysäyksellä. Aiempina viikkoina olen voinut rauhassa suunnitella, valmistaa ja syödäkin ateriat. Tällä viikolla olen joutunut tekemään valintoja ihan uudella tavalla. Olen syönyt kolmesti jossain muualla kuin kotona, jotain muuta kuin eväitä. Haastavaa, mutta ei mahdotonta.

 

Tähän saakka olen saanut kääntää kylkeä, kun lapset lähtevät kukonlaulun aikaan tarpomaan kouluun.

Tällä viikolla olen joutunut heräämään ennen heitä ja kironnut mielessäni kaikki, jotka meidän taloudessamme saavat jäädä nukkumaan, kun itse lähden. Aikaiset lähdöt teettivät myös vähän hankaluuksia aamupalan syömisessä. Se, kun ei meinaa upota milloinkaan muutenkaan.

Tänään keksin kuitenkin hyvän ”kiireaamiaisen”.

 

Tai, no. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ei. Se ei ollut hyvää. Aamuseitsemältä varsinkaan. Mutta sillä pärjättiin puolille päivin.

Treenaminenkin osoittautui haasteellisemmaksi nyt, kun salille ei voikaan mennä milloin huvittaa. Vaan sinne mennään, kun ehditään. Mutta mennään. Se on pääasia. Ja ihanaa on, että olen saanut sinne tällä viikolla myös seuraa!