Ladataan...
The Feel Good Diary

 

Mun päähän ei paljoa muuta mahdu tällä hetkellä pyörimään kuin vauva. Tänään on enää kaksikymmentä yötä nukuttavana (jos vaan mahdollista, haha) ja sitten meillä on vauva. Vauva! Meidän tekemä oma pieni lapsi. Ihminen, joka on täydellisen riippuvainen meistä, hänen vanhemmistaan. Rakkaus ja kiintymys masussa potkivaa pikkuista kohtaan on nyt jo niin suurta, että ihan pelottaa millaiseksi se tästä vielä kasvaa, kun päästään tutustumaan toisiimme.

Välillä sitä on jopa pystynyt unohtamaan olevansa raskaana, mutta tässä loppuvaiheessa se on ollut aika mahdotonta – sekä fyysisistä että henkisistä syistä. Mahaa ei voi olla huomaamatta, onhan se menossa mukana ja vähän tiellä koko ajan ja joka hetki joku vauvaan liittyvä asia putkahtaa mieleen. Kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa :D

Ollaan Simon kanssa huomattu, että aivot käsittelee vauvan olemassaoloa hassusti. Usein lasta odottaessa puhutaan, että ”sitten kun se vauvaa syntyy” tai ”kun vauva on täällä sitten parin kuukauden päästä”. Mekin ollaan puhuttu ja ajateltu näin. Sitten yksi päivä sitä vaan tajuttiin, että hyvänen aika, se vauvahan on täällä koko ajan! Hän on kulkenut mun mukana jo 254 päivää. Meidän kodin äänet, meidän puhe, musiikki, telkkariohjelmien äänimaailma, Vilin haukahdukset ja muut elämän äänet ei olekaan pikkuiselle uutta sitten kun kotiudutaan sairaalasta. Myös syömieni ruokien makumaailma on tullut vauvalle tutuksi. Toki minä ja vauva ollaan vielä tavallaan fyysisesti yksikkö, joka liikkuu joka paikkaan yhtenä ihmisenä. Silti, hän on täällä meidän maailmassa jo, melkein käsin kosketeltavissa mutta ei kuitenkaan.

Vielä vajaat kolme viikkoa vauva on niin lähellä, mutta niin kaukana. Pian nähdään <3

 

Kuvat: Johanna Rontu

 

                                                                                                   

 

Ladataan...
The Feel Good Diary

Eilinen aamu alkoi jännityksellä, meillä oli nimittäin kauan odotettu synnytystapa-arvio Naistenklinikalla. Koko raskauden ajan olen jännittänyt suunnitellun sektion toteutumista ja tämä lääkärin tapaaminen joko vahvistaisi tai romuttaisi toiveeni.

Ensin oli vuorossa lääkärikäynti. Kirjoitin tähän kappaleeseen jo pitkän pätkän ja jatkoin pari kappaletta lisää, mutta päädyin jättämään ne mahdollisesti toiseen postaukseen. Haluan kovasti keskittyä positiiviseen etenkin synnytykseen liittyen, mutta siihen liittyvät pelot ovat varjostaneet mieltä koko raskausajan hankaloittaen tätä tavoitetta. Nyt päätin kuitenkin jättää ne tuntemusten purkaukset myöhempään. Minulta kysyttiin taas syitä pelkoihin, mitä ne ovat, mistä ne mahdollisesti tulee ja olenko tietoinen sektion riskeistä. Vastailin kaikkiin kysymyksiin ja taas kerran kerroin tutustuneeni molempiin synnytystapoihin hyvin ja tietäväni molempiin liittyvät riskit. Molemmissa niitä on, mutta jotenkin vain sektion riskeistä muistetaan kertoa. Kaikki seikat huomioineena ja punninneena, koen elektiivisen sektion omalla kohdallani oikeana vaihtoehtona ja toivon kovasti saavani sen.

Keskustelun jälkeen päästiin kurkkaamaan Johnnya ultrassa. Oli ihana tunne nähdä pieni tyyppi, jonka myllerryksen tunnen joka päivä masussa. Kaikki oli onneksi hyvin ja saimme myös tämän hetkisen painoarvion, tasan kolme kiloa! Hieman käyrän yläpuolella mennään ja jänskättää minkä kokoinen hän onkaan sitten syntymäpäivänään.

Käynnin päätteeksi lääkäri toteaa, että seuraavaksi pääsette juttelemaan kätilön kanssa sektiosta, saat valmistautumisohjeet jne. Eli mitä, se on siis sovittu?! Olihan lääkärin puheet viitanneet myönteiseen päätökseen, mutta ei lopputulos ihan selväksi ollut vielä käynyt. Taakka putosi harteilta, kun kuukausien odotus oli yhtäkkiä tullut päätökseen ja sain lääkärin lupauksen synnytystavasta. Minun oli vielä pakko varmistaa häneltä, että tuleeko tämä päätös nyt näkymään OmaKannassa ja kaikki on virallista? Kyllä!

Siirryimme kätilön vastaanotolle ja hän oli aivan ihana tyyppi! Olen onnellinen, että ns. pelkopolikäyntien viimeinen kohtaaminen oli juuri hänen kanssaan, sillä nyt minulla on päällimmäisenä rauhallinen ja luottavainen olo myös henkilökuntaa kohtaan. Kävimme kätilön kanssa läpi mitä tapahtuu ennen ja jälkeen sektion, miten itse synnytystilanteessa toimitaan ja miten valmistaudun suureen päivään. Olin ollut lääkärin luona niin jännittyneenä, että tajusin unohtaneeni takkinikin sinne lääkärin koputtaessa kätilön huoneen oveen tutun näköinen rotsi kädessä.

Kiitimme kätilöä lähtiessämme, mutta näin jälkikäteen harmittaa etten kiittänyt jotenkin ”paremmin”. Olisi pitänyt kertoa, miten positiivinen vaikutus hänellä minuun oli. Hymy, empaattisuus ja pari ymmärtäväistä lausetta muutti mielentilaani ihan älyttömästi. Se, että hän oma-aloitteisesti sanoi ”Älä muuten sitten turhaan pelkää mitä tapahtuu, jos vauva päättääkin syntyä ennenaikaisesti. Soitatte vaan sairaalaan ja pääsette sektioon” oli jotenkin todella korjaavaa kuultavaa. Taustalla oli siis ensimmäisen pelkopolilla kohtaamani lääkärin pelkojani vähättelevä lause samaan asiaan liittyen, joka meni vähän eri tavalla: ”Joo, mehän työnnetään se vauva takaisin kun se on puoliksi pihalla, jos tulet tänne synnytyksen käynnistyttyä, hahah!” Sallittakoon tämä yhden lauseen mittainen paluu niihin negatiivisempiin ajatuksiini.

Nyt on niin hyvä fiilis! Johnnyn syntymäpäivä tulee olemaan torstai 11.10.2018 mikäli hänelle ei tule kiire päästä aikaisemmin ihmettelemään tätä kohdun ulkopuolista maailmaa. Sain eilen kaveriltani hauskan vinkin, että näin jouluihmisenä (ihanin juhla ikinä!) voisin ladata joulukalenterin puhelimeen, koska odotusta oli eilen sopivan jouluisasti 24 päivää jäljellä <3 En löytänyt tähän tarkoitukseen toimivaa jouluaiheista appia, koska kaikissa oli odotusaikaa se todenmukaiset 98 päivää :D Nyt puhelimessa kuitenkin raksuttaa tällainen laskuri, joka kertoo milloin meidän sweetie pie saapuu <3 Lähtölaskenta on alkanut, 23 yötä jäljellä!

 

                                                                                             

 

Ladataan...
The Feel Good Diary

Kohta lähdetään Habitare- messuille. Olen ehkä kerran aikaisemmin käynyt kyseisillä messuilla ja on kiva mennä sinne pyörimään ja katselemaan sisustusjuttuja Minnan kanssa.

Äitiysloma alkoi virallisesti tämän viikon keskiviikkona, jotenkin vaikea käsittää sitä! Nyt mä olen sitten mammalomalla ihan for real.

Rakkauteni vihreää teetä kohtaan on tehnyt paluun tässä raskauden loppuvaiheessa, jes! Koko kesän teet jäi oikeasti varmaan alle viiden mukin, kun ennen raskautta saatoin juoda jopa litran illassa. Kohta voisikin ostaa jo joulumausteilla viritettyä vihreää tai valkoista teetä <3

Real- leipä muussatulla avokadolla ja yrttisuolalla. Tähän yhdistelmään on ihan jäätävä himo.

Parvi on lähestulkoon valmis! Tai no ainakin tyhjennetty ylimääräisistä tavaroista. Saatiin ne ängettyä kellariin ihmeen kaupalla, vaikka se on kattoa myöten täynnä. Parvi tarvitsee kyllä vielä sisustamista, mutta nyt sinne mahtuu kävelemään kompastumatta kaiken maailman rojuun.

Viilennyt sää ja neuleet. Olen aina ollut kesäihminen henkeen ja vereen, enkä olisi uskonut voivani kyllästyä helteisiin. Ehkä tämä normaalia raskaampi tila (heheh) vaikutti asiaan.

Olen saanut tehtyä synnytystoivelistan sekä listan sairaalakassiin pakattavista tavaroista. Osa kamoista on kassissa ja osa pakataan sitten ennen sektioon lähtöä. Toivottavasti ei siis jouduta lähtemään yllättäen kiireessä vaan sovitussa aikataulussa, joka saadaan synnytystapa-arviossa…

…joka taas on jo huomenna maanantaina! Saadaan tietää meidän pojan syntymäpäivä ja se tuntuu samaan aikaan ihan hullulta ja maailman ihanimmalta jutulta. Meidän oma arvio on, että sektio toteutuu lokakuun toisella viikolla. Toisaalta näin raskauden alussa unen, jossa vauva syntyi 5.10. Jos näin käy, niin alan kyllä lottoamaan unissa näkyvien numeroiden mukaan, hahhah!

Pimenevät illat ovat ihania ja nyt niistä on päässyt jo jonkin aikaa nauttimaan. Kynttilävarastoja on täydennetty ja kynttilän valosta on nautittu joka ilta.

Olen tilaillut ihania vauvajuttuja netistä. Joka kerta kun avaan jonkun paketin tai järjestelen pieniä vaatteita, tulee vauvan lähestyvä syntymä aina vain todellisemmaksi.

---------

Näitä listoja on mielestäni hyvä tehdä, sillä samalla tulee noteerattua myös niitä elämän pieniä iloja isompien lisäksi : ) #parastajustnyt

 

Röhnisch raskausajan treenitrikoot ja -toppi*

Röhnisch lasinen juomapullo*

*tuote saatu

 

Pssst. Röhnischin valikoimista löytyy tyylikkäät ja ihanan pehmoiset saumattomat treenivaatteet myös odottaville äideille. Vaatteissa on huomioitu vauvamasu: housut yltävät rinnan alle ja topissa on tilaa ja extrapituutta. Nämä tulee olemaan mulla käytössä myös raskauden jälkeen, kun kroppa vielä palautuu ja kaipaa joustavia ja miellyttäviä vaatteita varsinkin kotosalla vauvan kanssa touhutessa. <3

 

                                                                                                     

 

Pages