Tosi mones ensimmäinen

Tein sen taas. Pyyhkäisin puhtaaksi. Deletoin vanhat ajatukset, siirsin bittiavaruuden huomaan kaiken entisen.

Olen aloittanut ja poistanut niin monta blogia, etten pysy enää mukana itsekään. Jotkut niistä ovat eläneet vanhemmaksi kuin toiset ja jotkut eivät ole julkisuutta nähneet koskaan. Joka kerta olen tullut saman tunteen äärelle, jossa en tunnista enää kirjoittajaa tai siedä hänen keskeneräisyyttään tai häpeän naama helottaen. 

Koska olen vaativa. Liian vaativa. Koska kaiken pitäisi olla valmista heti ja mieluiten jo eilen. Päädyn poistamaan kaiken kirjoittamani kerta toisensa jälkeen.

Mutta silti palaan tänne aina uudelleen. Aloitan taas miettien, että ehkä tällä kertaa kaikki onnistuu. 

Sitten tajusin sen. Ei se voi onnistua haluamallani tavalla, koska tämän kirjoittaja ei tule koskaan valmiiksi. Myös kaikki mitä kirjoitan vanhentuu saman tien. Tämä ei onnistu, jos en osaa madaltaa vaatimustasoani ja hyväksyä tekemistäni sellaisena kuin se on.

Ja täällä sitä taas ollaan.

Joten. Tervetuloa.