Kun #metoo pilasi flirttailun

Helsingin Sanomat uutisoi britannialaisesta golf-valmentajasta, joka ei häirintäsyytteiden pelossa uskalla enää opettaa naisia. Pete Cowan kertoo, kuinka golfia ei ole mahdollista valmentaa ilman fyysistä kontaktia, eikä hän halua ottaa riskiä tulla tulkituksi seksuaaliseksi häiriköksi.

Cowan ei ole yksin ongelmansa kanssa, koska viime aikainen mm. #metoo -kampanjan seksuaaliseen häirintään liittyvä keskustelu on ilmeisesti hämmentänyt muitakin miehiä. Ihmetellään, että miten naista voi enää lähestyä saamatta syytettä seksuaalisesta häirinnästä. Yksi Helsingin Sanomien artikkelin kommentoija tuskasteleekin “Eihän tässä uskalla olla enään oikein missään tekemisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei ainakaan sellaisissa asioissa joissa joutuu olemaan kosketuksissa toiseen. Lavatanssit saa kyllä unohtaa…”.

Cowen kommentoi asiaa näin: ”Kaikki tämän päivän poliittinen korrektius on monella tapaa hyvä asia, mutta yleisesti ottaen naisten urheilulle ja erityisesti naisten golfille uutinen on huono”. Suomen Golfliiton toiminnanjohtaja Juha Korhosen mukaan ”On harmi, että asia on kääntynyt tähän suuntaan”. Eli kun naiset rupesivat tuomaan esille kokemansa seksuaalisen häirinnän paljoutta, niin nyt huolehditaan siitä, kuinka tämä “ilmapiiri” rajoittaa ihmisten arkielämää. Siis mitä että?

Kun nyt ollaan päästy päivittelemään oikein olan takaa sitä, miten hulluksi tämä touhu on taas mennyt, niin olisiko olennaisempaa miettiä, että MIKSI touhu on mennyt niin hulluksi? Kumpi tässä nyt oli se suurempi ongelma: seksuaalisesta häirinnästä puhuminen vai sen kokeminen? Onko näillä päivittelijöillä käynyt mielessä, että jos seksuaalinen häirintä vähenisi ja sitä salliva ilmapiiri muuttuisi, niin ehkä näitä asioita ei tarvitsisi koko ajan nostaa esiin? Saattaisi poistua jopa tämä hirveä ongelmallisuus naisen ja miehen välisessä kanssakäymisessä.

Ja hirveähän se ongelma totisesti on. Eräs Helsingin Sanomien kommentoijista tiivistää asian kattavasti: “Koko käsite seksuaalinen häirintä on todella hämärä. On selvää, että kouriminen yms. on häirintää ja paheksuttavaa. Entäs flirttailu? Miten voi muodostaa parin jos kohta ei voi enää edes flirttailla? Kai siitäkin jo kohta saa syytteen. Naiset käyttävät valtaansa väärin ja luulen sen olevan heille jatkossa haitallista. Itse en enää ota häirintäpuheita kovin vakavasti, koska luulen niiden olevan vain naisten tapaa käyttää valtaa ja he käyttävät sitä väärin. Tämä on jokin nykynaisen tapa kostaa aiempien vuosisatojen syrjintä.”. No tähän liittyen olisi nyt sitten tarjolla sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että näiden asioiden erottaminen ei oikeasti ole kovin haastavaa.

Itselläni on paljon positiivisia kokemuksia miehistä kavereina, opettajina, kollegoina, tanssipareina, esimiehinä, flirttalijoina, asiakkaina, asiakaspalvelijoina ja niin edelleen. Kirjoitin aiemmin limaisista ääliöasiakkaista ravintolassa, joten mainittakoon tähän liittyen, että monet miehet osaavat myös näissä tilanteissa lähestyä tavalla joka ei ala välittömästi vituttamaan. Lukuisat miehet osaavat siis erottaa nämä asiat ongelmitta. Ja jos siihen ei tunnu heti kättelyssä pystyvän, niin ehkä pienen perehtymisen jälkeen.

Terveyden ja hyvinvointialan liitto (THL) määrittelee seksuaalisen häirinnän näin:

Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:

• Sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet.
• Härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset.

• Seksuaalisesti värittyneet aineistot, viestit tai puhelut.

• Fyysinen koskettelu.

• Sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset.

• Raiskaus tai sen yritys

Siinä on aika kattavasti aiheesta. THL:n tasa-arvotiedon keskuksen kehittämispäällikkö Hanna Onwen-Human tarjoaa aiheeseen myös aika hyvän nyrkkisäännön: seksuaalisen häirinnän ja flirttailun ero on, että filrttailu on molemmille osapuolille mukavaa kun taas seksuaalinen häirintä on ei-toivottua. Tässä varmaan tullaan siihen ongelmaan, mistä moni kantaa huolta: kuinka tiedän, onko vastapuolella mukavaa vai onko hän ahdistunut? NO MITÄ JOS VAIKKA KYSYISIT? Yleensä tämä ei tosin vaadi edes kysymistä, ainoastaan vähän sosiaalista tilannetajua ja vastapuolen viestien tulkintaa. Satavarmaa kuitenkin on, että jos todella haluat tähän vastauksen, niin sekä sanallisia että sanattomia viestejä lukemalla sen varmasti saat. Cowenin ongelmaankin löytyy yllättävän yksinkertainen ratkaisu. Britannian ammattipelaajien yhdistys suosittelee muun muassa, että oppilaalle kerrotaan etukäteen, mitä opettaja on tekemässä ja opettajana toimiva Alison Nicholas  ehdottaa, että ”Oppilaalta voi esimerkiksi kysyä, että sopiiko sinulle, että näytän, kuinka käytät lantiotasi paremmin lyönnissä”. Ei siis mitään varsinaista ydinfysiikkaa ja tässäkin asiassa kommunikointi on kova sana!

Jos tämä asia nyt vielä jotenkin vaivaa ja naisten kokemusten kunnioittaminen tuottaa vaikeuksia, niin pari yksinkertaisempaakin internetissä kiertävää niksiä tilanteisiin löytyy.

1. Älä sano mitään sellaista, mitä et haluaisi toisen miehen sanovan sinulle vankilassa.
2. Kohtele toista samalla tavalla kun kohtelisit Dwayne ”The Rock” Johnsonia

TÄMÄ EI IHAN OIKEASTI OLE NÄIN VAIKEAA!

Ai niin, ja se huono uutinen…jos et oikeasti vieläkään erota seksuaalista häirintää ja flirttailua, niin ole hyvä ja älä lähesty ketään, koskaan, missään. Ja lopeta se lavatansseissa käyminen ja siirry johonkin yksilölajiin.