Miksi sukupuoli on meille pakkomielle?

Saako mies olla mies ja nainen olla nainen? Saako puhua tytöistä ja pojista? Saako ihminen määrittää itse sukupuolensa? Kuinka tärkeitä unisex-vessat ovat ja ketä oikeasti kiinnostaa liikennemerkit? Keskustelu sukupuolineutraaliudesta pyörii tällaisten kysymysten ympärillä, mutta yksi aika olennainen kysymys jostain syystä aina unohtuu: miksi sukupuoli ja sen tunnistaminen on meille niin tärkeää?

 

Kuvittele tilanne, jossa olet ravintolassa ja viereiseen pöytään istuu ihminen, jonka sukupuolta et heti pysty määrittämään. Tämä kiinnittää huomiosi, eikö? Alat miettiä, kumpaa sukupuolta henkilö on. No, mitä muita asioita pyrit ulkonäön perusteella selvittämään ventovieraasta ihmisestä, jota et välttämättä tule enää koskaan näkemään? Mietitkö, missä hän on syntynyt tai onko hän koira- vai kissaihminen? Tuskinpa. Miksi siis meille on niin järkyttävän tärkeää tunnistaa ihmisen sukupuoli, ja vähintään yhtä tärkeää, että se sukupuoli on nainen tai mies eikä mitään muuta?

 

Sairaaloissa laitetaan tyttövauvoille vaaleanpunainen ja poikavauvoille vaaleansininen ranneke, monilla osastoilla miesten potilaskansiot ovat sinisiä ja naisten punaisia, tytöille ostetaan nukkeja ja pojille autoja, molemmat sukupuolet käyttävät heille tarkoitettua vessaa ja lentolippuja ostaessa täytyy ilmoittaa oletko mr, ms vai mrs. Näin se vain menee ja olemme niin hiton tottuneita siihen, että jos tämä kuvio sotketaan niin pasmathan siinä menevät sekaisin.

 

Kysyin jokin aika sitten opiskelukavereiltani syntymäpäivälahjaideoita ystäväni 1-vuotiaalle lapselle ja tajusin vasta jälkeenpäin, miten huippua oli, ettei kukaan kysynyt, onko päivänsankari tyttö vai poika. Ilmeisesti kukaan ei kokenut tietoa tarpeelliseksi ja siitä tuli hyvä fiilis (ihanat te! :) ). Ajattelin, että voi kun me ihmiset osaisimme aina suhtautua sukupuoleen yhtä epäolennaisena asiana. Kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa elämä olisi, kun niihin liittyvät roolit ja stereotypiat eivät määrittäisi koko ajan kaikkea.

 

Sukupuolineutraalimpi yhteiskunta ja translain muuttaminen varmasti vaikuttaisivat monen sukupuolensa takia syrjityksi tulleen elämään. Mutta kuinka nämä asiat vaikuttaisivat meidän cis-heteroiden elämään? Ei todennäköisesti juuri mitenkään, tai ei ainakaan negatiivisesti. Miksi ihmisillä sitten on niin iso tarve pyristellä näitä muutoksia vastaan ja miksi sukupuolijaottelu on meille niin elintärkeää? Sukupuolen moninaisuuteen liittyy varmasti paljon asioita, joita me kaikki emme täysin voi ymmärtää, koska meillä ei ole niistä kokemusta. Mutta ei meidän tarvitsekaan. Sen sijaan meidän tulee voida hyväksyä ja kunnioittaa sellaisiakin asioita, joita emme täysin ymmärrä. Kenenkään meistä ymmärrys ei ole edellytys toisen ihmisen oikeudelle olla sellainen kuin haluaa. Kukaan ei ole velvollinen selittämään toiselle omaa olemistaan eikä se, että emme ymmärrä jotain, ole oikeus ylenkatsoa ketään.

 

 

Joten sen sijaan, että keskustelemme siitä onko ihmisellä oikeus määrittää oma sukupuolensa (tottakai on, miksi ihmeessä ei olisi?), meidän olisi aiheellista keskustella siitä, miksi meillä on niin helvetin kova tarve määrittää toisen ihmisen sukupuoli? Olisiko meidän kaikkien hyvä pikkuhiljaa räpiköidä irti tästä fiksaatiosta?