Kesän mallistossa trumpettihousut, platform-kengät ja Girl Power
Ysärimuoti on tehnyt paluun. Spice Girlsien tunnetuiksi tekemät paksupohjaiset kengät ja napapaidat aiheuttavat ysärilapsessa sekä hyväntuulista nostalgiaa että huvittuneisuutta. Muistan vieläkin, kun äiti suostui vihdoin ostamaan haluamani paksupohjaiset kengät. Ne olivat mustat, violettinauhaiset ja SUPERHIENOT. Platform-kengät ja nappiverkkarit eivät kuitenkaan ole spaissareiden ainoa nykymuodin huipulle noussut perintö, sillä myös Girl Power on täällä taas.
Girl powerin ja feminismin inspiroimia printtipaitoja löytyy lähes jokaisen ketjuliikkeen rekistä, ja iskulauseita on laidasta laitaan. Gina tricot:n nettikaupassa on jopa osasto nimeltä “Statement tees”. Kyseinen muoti-ilmiö nostattaa vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta on huikeaa, että voin ostaa kivan näköisiä paitoja “Girls Bite Back” -tekstillä. Toisaalta niiden ostaminen herättää pientä syyllisyyttä: onko okei ostaa näitä monikansallisten yhtiöiden halvalla tuotettuja trikoita, joita myydään feminismillä? Onko feminismistä tehty näennäisesti hyväksyttävä keino nostaa myyntejä?
Trumpin hallintoa vastustavat mielenosoitukset, etenkin alkuvuodesta järjestetty Women’s March, herättivät muotimaailman. Dior lanseerasi keväällä kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien teoksesta inspiraationsa saaneen “We should all be feminists” -paitansa. Vau, siistiä! Maailmanluokan muotitalotkin kantavat kortensa kekoon ja ottavat kantaa naisten oikeuksien puolesta! Pusero maksaa vaatimattomat $710. Jep… kyseessä on siis valkoinen t-paita mustalla tekstillä. Jos maksaisin feministipaidasta rapiat 600 euroa, niin odottaisin, että se vähintään karkottaa kaikki seksuaaliset häiriköt kymmenen metrin säteeltä ja takaa ainakin oman kotikuntani naisille ilmaiset tamponit ja ehkäisypillerit.
Dior ilmoittaa lahjoittavansa paidan tuotoista osuuden Rihannan luotsaamalle hyväntekeväisyysjärjestö The Clara Lionel Foundationille, joka tukee koulutusta, terveydenhuoltoa ja hätäapuohjelmia maailmanlaajuisesti. Tämä nostaakin Diorin pisteitä, mutta ihan täyttä kymppiä muotitalolle on vaikea antaa, koska missään ei kerrota tämän lahjoitettavan osuuden määrää. Pienikin osuus (tosin sisälläni asuva pikkukyynikko uskoo, että osuus on hyvinkin pieni) on kuitenkin enemmän, mitä vastaavia paitoja myyvät edullisemmat ketjut antavat. Niiden halpatyövoimalla valmistetut tuotteet nostavatkin esiin uuden ristiriidan: kehitysmaiden rodullistetut naiset ja tytöt valmistavat olemattomilla palkoilla äärimmäisen surkeissa työoloissa feministivaatteita, joita me länsimaiset (pääasiassa valkoiset) naiset voimme ostaa edullisesti ja osoittaa tällä olevamme yhteiskunnallisesti valveutuneita feministejä. En varmaan ole ainoa, joka näkee tässä ristiriidan?
Lähde: Ylärivi vasemmalta oikealle: Gina Tricot, H&M, H&M, Alarivi vasemmalta oikealle: Dior, H&M, Gina Tricot
Asia ei siis todellakaan ole yksiselitteinen, kuten ei ollut Spice Girlsien rooli Girl Power -ikoneinakaan. Girl Power syntyi jo ennen heitä 1990-luvun alun Riot Grrrl punkliikkeen myötä Yhdysvalloissa. Yksi tunnetuimmista liikkeen yhtyeistä, Bikini Kill, käytti termiä, sekä otti osaltaan vahvasti kantaa naisten oikeuksien puolesta, ja kutsui keikoillaan naisia lavalle puhumaan esimerkiksi kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myöhemmin Spice Girls toi Girl Powerin näkyväksi laajalle yleisölle. Spaissareiden myötä Girl Powerin kannattajaksi kasvaneena on vaikea täysin tuomita heidän toimintaansa. Asenteellaan ja musiikillaan he näyttivät nuorille faneilleen, että tyttöjen kuuluu pitää yhtä, ja että on oikein sanoa ja tehdä mitä haluaa. Mutta ansaitsevatko he todella kaiken kunnian tyttövoiman nostattamisesta? Vannoutuneempikin fani joutuu tässä kohtaa myöntämään, että heidän kohdallaan Girl Power oli hilpeää fiiliksen nostatusta ja epäilemättä myös keino myydä levyjä ja oheistuotteita.
Nykyäänkään ilmiö ei rajoitu ainoastaan t-paitoihin. Monet naisartistit levittävät feminismin sanomaa musiikillaan. Itse ajattelen, että sekä paitojen että poppareiden tuoma positiivinen näkyvyys ajottain väärin ymmärretylle feminismille on hyvä asia, ja kunnioitan artisteja, jotka käyttävät omaa valokeilaansa näiden asioiden esilletuomiseen. Kuitenkin feminismin käyttö oman agendan ajamiseen, itsensä nostamiseen tai markkinointiin saa minut näkemään punaista. Tällainen “Commodity feminism” eli hyödykefeminismi kuvaa tilannetta, jossa feminismin ydin ja sen tuoma status on ostettavissa. Jos haluaa näyttäytyä Girl powerin puolestapuhujana, ja samalla automaattisesti itse hyötyä ilmiöstä, täytyy myös antaa jotain takaisin. Beyoncén aktiivinen toiminta hyväntekijänä, ja erityisesti rodullistettujen naisten oikeuksien puolestapuhujana, tekeekin Run the World -biisistä muutakin kuin tarttuvan hitin täynnä sanahelinää. Eikä Beyoncénkaan toiminta aiheeseen liittyen ole yksiselitteisen oikein, ja laulaja on saanut kritiikkiä esimerkiksi yhteistyöprojekteistaan halpatuotantoa käyttävien vaateketjujen kanssa. Edes Queen B:n pyrkimykset luovia feminismiviidakossa eivät ole täysin ongelmattomia.
Aihe on siis vähintäänkin monimuotoinen. Girl powerin nousu on hyvä asia, mutta samalla kaikki siihen liittyvä tekopyhyys turhauttaa ja suututtaa. Sanoisinkin, että puimme sitten päällemme feministipaidan tai emme, niin mietitään, mitä feminismi ja Girl power meille merkitsee ja toimitaan sen mukaan. Otetaan selvää, mitä voimme itse tehdä naisten ja lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin eteen. Alla on listattuna naisten ja lasten etuja ajavia järjestöjä, ja lisää on varmasti netti pullollaan, auttamiskohteet kun eivät tästä maailmasta ole loppumassa. Lisäksi oman kunnan turvakoteihin ja tyttöjen taloihin voi ottaa yhteyttä ja kysyä avuntarpeesta. Ennen kaikkea muistetaan tukea ja kunnioittaa toinen toistamme, koska siitähän Girl powerissa loppujen lopuksi on kyse. Ei Beyoncékaan laulanut hallitsevansa maailmaa yksin.
Kenialaisen naisyrittäjäkollektiiviN slogan-paita
Hula hula ja lepposia kesähelteitä!