Oikeat ja väärät ongelmat

Pari viikkoa sitten kansanedustaja Emma Kari jätti kirjallisen kysymyksen äitiyspakkauksen nimen vaihtamisesta tasa-arvoista vanhemmuutta paremmin kuvaavaan vauva- tai perhepakkaukseen. Saara Larkio kirjoitti asian tiimoilta Etelä-Suomen sanomissa otsikolla “Hankkikaa oikeita ongelmia tai olkaa hiljaa”. Kolumnissa pohditaan mm., onko koko maailma tullut hulluksi, kun edes perinteiset vessakyltit eivät enää kelpaa. Teksti on varmaankin tarkoituksella kärjistetyn provosoiva, mutta tämä “etsikää oikeita ongelmia” alkaa olla aika kulunut hokema. Aina kun nostetaan esiin joku vähänkin maailmanrauhaa pienempi asia, niin heti on joku huutelemassa, että miksi valitetaan taas pikkujutuista, kun on isompiakin ongelmia. Tässä top 6 ärsyttävimmät argumentit:

  1. Eikö teillä ole muita ongelmia? Ei tietenkään! Aivan varmasti tämä on esimerkiksi Karin ainoa ongelma, jonka hän yhteiskunnassa näkee. Ympäristöasiat ja julkisen terveydenhuollon taso sikseen, sillä eihän kansanedustaja, saati tavallinen tallaaja, yksinkertaisesti pysty keskittymään kuin yhteen ongelmaan kerrallaan! Jostain syystä ne ihmiset, jotka näihin asioihin tarttuvat on aina hirveän helppo leimata hörhöiksi, jotka hyperventiloivat ja kukkahattuilevat milloin mistäkin, toisin kuin me vakavastiotettavat, hillityt ja järkevät veronmaksajat. Vai voisiko sittenkin ehkä olla mahdollista, että näiden “vähäpätöisten” ongelmien lisäksi ihmisellä on kyky käsitellä samaan aikaan suurempiakin asioita, ilman että ne sulkevat toisiaan pois?

 

  1. Nehän on vaan sanoja. Niinhän ne on, ihan niin kuin kaikki haukkumasanatkin. Nekin ovat vain sanoja, mutta niillä on merkitys ja selkeä sävy. Toisin sanoen: ei, sanat eivät koskaan ole “vain”  sanoja vaan ne viestivät aina puhujan asenteista ja ajattelutavasta.

 

  1. Onko tää maailma tulossa hulluksi? Ei ole tulossa ja sun pojalla on edelleen oikeus olla päiväkodissa poika ja leikkiä autoilla, ei hätää.

 

  1. Pitääkö kaiken olla niin mega-tasa-avoista? Olishan se nyt aika pirun siistiä. Musta tää ihan riittää perusteluksi!

 

  1. Mitä merkitystä noin vähäpätöisellä ja pienellä asialla on? Se on jännä, että tällaisia niin sanotusti vähäpätöisempiä asioita vastaan argumentoidessa korostetaan aina sitä, kuinka merkityksettömän pieniä ne ovat. Suurin osa ihmisistä kuitenkin suhtautuu itselle merkityksettömiin asioihin olankohautuksella. Jos meidän lähikauppa päättäisi vaihtaa punaiset ikkunateippaukset keltaisiin myynnin edistämiseksi, niin suhtautuisin varmaan juurikin näin. Itselle asia olisi melko merkityksetön eikä vaikuttaisi omien ostosteni tekemiseen. En siis kokisi tarvetta avautua asiasta kassalla leipää, juustoa ja makaronia ostaessani. Eli: Jos asia on sulle vähäpätöinen ja merkityksetön, niin anna olla äläkä ala pätemään! Ja jos pätemisen tarve iskee, niin onko kyseessä sitten kuitenkaan niin pieni ja merkityksetön asia?

 

  1. Eihän meillä Suomessa ole rasismia, seksismiä, vammaisten syrjintää tms! Ai ei? Cool! Ai sä myös kuulut ihmisryhmään, jota yksikään näistä syrjinnän muodoista ei koske? No hei supercool! Mutta siinä tapauksessa voitkin ehkä seurata keskustelua sivummalta ja antaa niiden ihmisten puhua, joita asia koskee, koska arvaa mitä? Ketään ei oikeastaan kiinnosta sun mielipiteesi asiasta. Ehdottomasti eniten ärsyttää ne ihmiset, jotka suhtautuvat näihin asioihin ylimielisesti vähättelemällä ongelmia, joista heillä ei ole minkäänlaista käsitystä.

 

Äitiyspakkauksen nimen vaihtaminen ei varmaankaan korjaisi kaikkia vanhemmuuden sukupuolirooleihin liittyviä ongelmia. Mutta, jos se olisi pisara valtameressä näiden ongelmien lieventämiseksi, olisiko se ylitsepääsemättömän kauheaa alkaa puhua vaikka vanhempainpakkauksesta? Mitä jos tän melko kulahtaneen “keksikää oikeita ongelmia” -hokeman sijaan annettaisiin ihmisten nostaa esille sekä pieniä että isoja ongelmia ilman vähättelyä tai oman erinomaisuuden korostamista. Kiitos, peace, love ja mukavaa loppuviikkoa!

 

img_20170323_175149.jpg

                                                   Kukkahattutäti kuittaa!

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Ei kukkia, kiitos.

 

nayttokuva_2017-3-8_kello_0.50.05.png

Ei kiitos, en halua kukkia. Enkä halua kynttiläillallista (tai who am i kidding, kyllä valmiiksi tarjoiltu ruoka maistuu aina, mutta ei tänään mitenkään enemmän kuin eilen tai huomenna). En myöskään haluaisi kuulla valitusta siitä, kuinka joku ei saanut kukkia. Sinä olet vahva itsenäinen nainen, osta itse kukkasi! Tähän habahymiö!

 

Sen sijaan haluaisin nostaa maljan kaikille vahvoille naisille, jotka ovat nousseet ylös ja korottaneet ääntään silloin kun on tarvinnut. Ihan joka ikiselle aina Malala Yousafzaista espanjalaiseen europarlamentaarikko Iratxe García Péreziin, joka antoi viime viikolla puolalaisen hourailevan paatsen kuulla kunniansa istuntosalissa. Eivätkä he kaikki ole yhtä tunnettuja. Omasta lähipiiristäni ainakin löytyy monia tällaisia upeita, vahvoja, maljan arvoisia naisia! 

 

Lisäksi tänä päivänä on hyvä muistaa niitä asioita, jotka meillä on vielä korjattavana. On hyvä muistaa, että monelta tytöltä viedään mahdollisuus kouluttautua, monelta äidiltä  mahdollisuus vaikuttaa lastensa tulevaisuuteen,  monelta naiselta viedään oikeus heidän omaan vartaloonsa ja moni nainen kokee häirintää ja väkivaltaa. Siksi, että he ovat naisia.  

 

Muistutetaan siis tänään itseämme siitä, että toisten lyttäämisen ja läyhäämisen sijaan tsempataan, tuetaan ja kunnioitetaan toisiamme, koska siinä vaan on voimaa! Ja ennen kaikkea kunnioitetaan itseämme ja muistutetaan itseämme kaikista niistä asioista, jotka tekevät naisena olemisesta hiton hienoa, mitä ikinä ne asiat juuri sinulle ovatkaan. Koska onhan tää hienoo!

 

Hyvää naistenpäivää arvon naiset!

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta