Pari viikkoa sitten kansanedustaja Emma Kari jätti kirjallisen kysymyksen äitiyspakkauksen nimen vaihtamisesta tasa-arvoista vanhemmuutta paremmin kuvaavaan vauva- tai perhepakkaukseen. Saara Larkio kirjoitti asian tiimoilta Etelä-Suomen sanomissa otsikolla “Hankkikaa oikeita ongelmia tai olkaa hiljaa”. Kolumnissa pohditaan mm., onko koko maailma tullut hulluksi, kun edes perinteiset vessakyltit eivät enää kelpaa. Teksti on varmaankin tarkoituksella kärjistetyn provosoiva, mutta tämä “etsikää oikeita ongelmia” alkaa olla aika kulunut hokema. Aina kun nostetaan esiin joku vähänkin maailmanrauhaa pienempi asia, niin heti on joku huutelemassa, että miksi valitetaan taas pikkujutuista, kun on isompiakin ongelmia. Tässä top 6 ärsyttävimmät argumentit:

1. Eikö teillä ole muita ongelmia? Ei tietenkään! Aivan varmasti tämä on esimerkiksi Karin ainoa ongelma, jonka hän yhteiskunnassa näkee. Ympäristöasiat ja julkisen terveydenhuollon taso sikseen, sillä eihän kansanedustaja, saati tavallinen tallaaja, yksinkertaisesti pysty keskittymään kuin yhteen ongelmaan kerrallaan! Jostain syystä ne ihmiset, jotka näihin asioihin tarttuvat on aina hirveän helppo leimata hörhöiksi, jotka hyperventiloivat ja kukkahattuilevat milloin mistäkin, toisin kuin me vakavastiotettavat, hillityt ja järkevät veronmaksajat. Vai voisiko sittenkin ehkä olla mahdollista, että näiden “vähäpätöisten” ongelmien lisäksi ihmisellä on kyky käsitellä samaan aikaan suurempiakin asioita, ilman että ne sulkevat toisiaan pois?

1. Nehän on vaan sanoja. Niinhän ne on, ihan niin kuin kaikki haukkumasanatkin. Nekin ovat vain sanoja, mutta niillä on merkitys ja selkeä sävy. Toisin sanoen: ei, sanat eivät koskaan ole “vain”  sanoja vaan ne viestivät aina puhujan asenteista ja ajattelutavasta.

1. Onko tää maailma tulossa hulluksi? Ei ole tulossa ja sun pojalla on edelleen oikeus olla päiväkodissa poika ja leikkiä autoilla, ei hätää.

1. Pitääkö kaiken olla niin mega-tasa-avoista? Olishan se nyt aika pirun siistiä. Musta tää ihan riittää perusteluksi!

1. Mitä merkitystä noin vähäpätöisellä ja pienellä asialla on? Se on jännä, että tällaisia niin sanotusti vähäpätöisempiä asioita vastaan argumentoidessa korostetaan aina sitä, kuinka merkityksettömän pieniä ne ovat. Suurin osa ihmisistä kuitenkin suhtautuu itselle merkityksettömiin asioihin olankohautuksella. Jos meidän lähikauppa päättäisi vaihtaa punaiset ikkunateippaukset keltaisiin myynnin edistämiseksi, niin suhtautuisin varmaan juurikin näin. Itselle asia olisi melko merkityksetön eikä vaikuttaisi omien ostosteni tekemiseen. En siis kokisi tarvetta avautua asiasta kassalla leipää, juustoa ja makaronia ostaessani. Eli: Jos asia on sulle vähäpätöinen ja merkityksetön, niin anna olla äläkä ala pätemään! Ja jos pätemisen tarve iskee, niin onko kyseessä sitten kuitenkaan niin pieni ja merkityksetön asia?

1. Eihän meillä Suomessa ole rasismia, seksismiä, vammaisten syrjintää tms! Ai ei? Cool! Ai sä myös kuulut ihmisryhmään, jota yksikään näistä syrjinnän muodoista ei koske? No hei supercool! Mutta siinä tapauksessa voitkin ehkä seurata keskustelua sivummalta ja antaa niiden ihmisten puhua, joita asia koskee, koska arvaa mitä? Ketään ei oikeastaan kiinnosta sun mielipiteesi asiasta. Ehdottomasti eniten ärsyttää ne ihmiset, jotka suhtautuvat näihin asioihin ylimielisesti vähättelemällä ongelmia, joista heillä ei ole minkäänlaista käsitystä.

Äitiyspakkauksen nimen vaihtaminen ei varmaankaan korjaisi kaikkia vanhemmuuden sukupuolirooleihin liittyviä ongelmia. Mutta, jos se olisi pisara valtameressä näiden ongelmien lieventämiseksi, olisiko se ylitsepääsemättömän kauheaa alkaa puhua vaikka vanhempainpakkauksesta? Mitä jos tän melko kulahtaneen “keksikää oikeita ongelmia” -hokeman sijaan annettaisiin ihmisten nostaa esille sekä pieniä että isoja ongelmia ilman vähättelyä tai oman erinomaisuuden korostamista. Kiitos, peace, love ja mukavaa loppuviikkoa!

                                                   Kukkahattutäti kuittaa!