Olipa kerran prinssi joka sai prinsessan ja puoli valtakuntaa. Millään muulla ei ollut enää merkitystä. He saivat kaksi lasta, ostivat asunnon, avasivat yhteisen säästötilin, tekivät aina kaiken yhdessä, olivat toistensa parhaat ystävät ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tästä tarinasta inspiroituneena parisuhdejumalat loivat parisuhdesäännöt, joita kaikkien kuolevaisten tulee noudattaa, mikäli eivät halua joutua parisuhdekadotukseen.

Helsingin sanomien mielipidepalstalla kävi jokin aika sitten melko kiivas keskustelu parisuhteista ja niiden rooleista. Palstalla on puitu muun muassa sitä, mitä parisuhteelta voi vaatia ja millaiset nykyajan parisuhderoolit ovat. Esille on nostettu myös naisten väheksyvä suhtautuminen miehiin, ja Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja kirjoittaa olevansa huolissaan miesten väheksymisestä. Hän kirjoittaa naisystävien olevan tärkeitä, mutta ei koskaan yhtä tärkeitä kuin puoliso. Minua tämä puolison ja ystävien vertailu ja tärkeysjärjestykseen laittaminen on aina jotenkin hämmentänyt ja ärsyttänyt.

Minulla on ihana poikaystävä, jonka kanssa asun ja haluan rakentaa yhteisen tulevaisuuden ja olla hamaan loppuun saakka. Olisi siis helppoa sanoa, että hän on elämäni tärkein ihminen. Mutta minulla on myös ystäviä, jotka olin tuntenut jo 20 vuotta ennen kuin tapasin poikaystäväni. He ovat olleet lähellä aina hyvässä ja pahassa, auttaneet läpi niistä kaikkein huonoimmista hetkistä ja jakaneet kanssani ihan äärettömän paljon. Miksi minun pitäisi heti vakiintuneen parisuhteen myötä siirtää heidät siitä “elämäni tärkein ihminen” -boksista “elämäni toiseksi tärkein ihminen” -boksiin?

Tai miksi tällaisia typeriä jaotteluja pitää ylipäätään olla? Ja mitä merkitystä niillä on? Miksi on niin helvetin tärkeää, että PUOLISO ON SE TÄRKEIN, ja mitä se edes tarkoittaa? Sitä, että pitää aina varmistaa puolison viikonloppusuunnitelmat ennen kuin sopii mitään ystävien kanssa? Vai sitä, että rakkautta täytyy annostella puolisolle jotenkin vähän suurempi määrä? Tarkoittaako se ylipäätään yhtään mitään, vai onko se ainoastaan ajatusmalli, jota jokaisen parisuhteessa elävän tulee vain yksinkertaisesti noudattaa?

En keksi yhtäkään konkreettista asiaa, jossa tämän arvojärjestyksen pitäisi näkyä. Muistan erään tuttavani kommentoineen sitä, kuinka minun olisi hyvä opetella laittamaan poikaystävä tärkeysjärjestyksessä sinne kärkisijalle. Miksi? Haluan tehdä asioita yhdessä poikaystäväni kanssa. Otan huomioon hänen menonsa ja joustan tarvittaessa myös omistani. Pidän kiinni sovituista asioista enkä hylkää poikaystäväni kanssa tehtyjä suunnitelmia ystävien takia. En muutenkaan millään lailla laiminlyö häntä, ja koen olevani kaikinpuolin ihan mukiinmenevä tyttöystävä. Mitä se muuttaisi, jos nyt päättäisin, että poikaystäväni on ehdottomasti elämäni tärkein ihminen? Tulisiko minusta parempi tyttöystävä, jos alkaisin viettää ystävieni kanssa aikaa ainoastaan silloin kun poikaystävälleni ei sovi, tai jos peruisin heidän kanssaan tehdyt suunnitelmat poikaystäväni menojen mukaan? Ei tulisi. Minusta tulisi vain huonompi ystävä. On asioita, joita jaan poikaystäväni kanssa ja asioita, joita jaan ystävieni kanssa. Joissain tilanteissa paras tuki ja apu on poikaystäväni, joissain taas ystäväni. Molemmat ovat minulle korvaamattoman tärkeitä, enkä ole koskaan kokenut tarvetta laittaa tärkeimpiä ihmisiäni arvojärjestykseen, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisikään.

Prinssi on prinsessan tarinassa yleensä se keskeisin henkilö, mutta ei ainoa. Olisiko Tuhkimo koskaan tavannut prinssiä ilman hiiriapureitaan? Kuinka kujalla Pocahontas olisi ollut ilman Kaarnamuoria? Puhumattakaan siitä, mitä Simballe olisi tapahtunut ilman Timonia ja Pumbaa. Ei unohdeta näitä sankareita!

Hyvää ystävänpäivää kaikille Timoneille ja Pumbille! <3

                                Ikuisesti kiitollinen ystävistä, jotka edelleen suostuvat liikkumaan kanssani!