Tällä viikolla on vietetty pohjoismaista imetysviikkoa. Kätilöliitto ja Imetyksen tuki ry ovat julkaisseet tarran, jolla yritykset voivat kertoa asiakkailleen imetysmyönteisyydestä yrityksen tiloissa. Ensimmäisenä tulee helposti mieleen, että mihin tällaista tarraa tarvitaan? Eikö ole itsestäänselvyys, että imetykseen suhtaudutaan myönteisesti ja Suomessa se on käytännössä kaikkialla sallittua? Pikaisen googlettelun ja nettikeskustelujen lukemisen perusteella näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Edelleen on ilmeisesti paljon ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi ravintolassa imettäminen ei ole soveliasta, ja kun asia aika ajoin nousee esiin mediassa, niin ei ihmekään jos äidit tuntevat olonsa kiusaantuneiksi julkisilla paikoilla imettäessään.

Itse en ole äiti enkä siksi voi tietää, miltä tämä keskustelu äideistä tuntuu. Olen kuitenkin sekä opintojeni että työni kautta törmännyt aiheeseen aika usein ja edelleen olen yhtä ihmeissäni siitä, miten tämä voi olla näin iso ongelma! Olen työskennellyt yli neljä vuotta ravintolassa, jossa käy paljon lapsiperheitä, myös pienten vauvojen kanssa. Siispä imettämistä on tullut vastaan jonkin verran. En ole koskaan hirveästi kiinnittänyt huomiota näihin tilanteisiin tai siihen, miten kukin äiti rintaansa peittelee tai ei peittele. Mutta lähes joka kerta huomaan imettämisen vasta seistessäni puolen metrin päässä äidistä. Oman kokemukseni mukaan äidit hoitavat hommansa todella hienovaraisesti ja varovaisesti, ja monesti he jopa vähän säikähtäneenä odottavat minun kommentoivan tai paheksuvan asiaa jollain lailla. Tekisi mieli vain sanoa, että älä stressaa, anna mennä, ruoki lapsesi, sinulla todellakin on siihen oikeus. Todennäköisesti paras tapa olla lisäämättä äidin mahdollista epävarmuutta on kuitenkin olla kiinnittämättä asiaan minkäänlaista huomiota: siispä tervehdin, hymyilen, katson silmiin, otan tilaukset, hoidan työni ja annan äidin hoitaa omansa.

Nämä tilanteet ja se imetyksen huomaamattomuus saavat minut kuitenkin miettimään niitä kommentteja, joissa puhutaan kuinka äidit vain heittävät tissit tiskiin huomioimatta lainkaan muita asiakkaita, jotka tämän seurauksena häiriintyvät ja menettävät ruokahalunsa. Itse en ole koskaan nähnyt kenenkään imettävän näin. Melkein jopa toivoisin, että äidit voisivatkin huoletta heittää sen tissinsä tiskiin kun tarve vaatii, eikä tarvitsisi aina miettiä, että häiriintyykö naapuripöydän seurue. Mutta ei, tällaiseen en ole törmännyt enkä ymmärrä, miten ravintoloissa tapahtuva imettäminen yksinkertaisesti voi häiritä ketään. Onko se oma pöytäseura niin kyllästyttävää katseltavaa, että pitää tuijottaa naapuripöydässä mahdollisesti vilahtavaa rintaa, vai eikö lapsena vain kukaan opettanut, että on ihan yleisesti ottaen epäkohteliasta tuijottaa muita?

Vastaan tuli myös kommentteja siitä, kuinka imettäminen on miehille häiritsevää, koska he näkevät rinnat eroottisina ja nämä naiset vain kerjäävät huomiota esittelemällä rintojaan. Anteeksi mitä? Ollaanko me edelleen 2000-luvulla? Että voisitko ystävällisestä lopettaa tuon lapsesi ruokkimisen, kun tuolta vaatteiden ja vauvan välistä vilkkuu vähän tissiksi tunnistettavaa ihoa, niin meidän Reino ei nyt enää pysty syömään kun sitä alkoi niin panettamaan? Elin oikeasti jo siinä toivossa, että isokaula-aukkoiseen paitaan pukeutuneen naisen haukkuminen huomionkerjääjäksi olisi jo vanhanaikaista. Olin ilmeisesti todella väärässä, erityisesti jos huomionkerjäämisestä syytetään myös imettäjiä. Joka tapauksessa tämä on mielestäni niin päivänselvä asia, että sen perustelemiseksi riittää tämä: Rintojen ensisijainen tarkoitus ei automaattisesti ole seksuaalinen, jollekin se on ja jollekin toiselle se on tuottaa maitoa ja ruokkia sillä jälkeläisiä. Oli miten oli, jos ei pysty hillitsemään itseään rintojen läheisyydessä, kannattaa pysyä kotona tai hakea apua ongelmaan.

On ehkä hölmöä pohjata tätä kirjoitusta ja ihmisten asenteita nettikommentointiin, koska se on kerta toisensa jälkeen osoittanut järjettömyytensä. Nämä kommentoijat eivät kuitenkaan olleet mitään satunnaisia trolleja vaan melko iso joukko asiaa eri alustoilla kommentoivista. Usein kommenteissa toistuu äidin itsekkyys ja ehdotetaankin, että äidit voisivat syöttää lapsensa ennen lähtöä tai pysyä kotona niin kauan kun vauvat ovat pieniä. Jälleen kerran, tervetuloa 2000-luvulle, jossa äitien ja vauvojen on parasta pysyä neljän seinän sisällä ainakin vauvan ensimmäinen elinvuosi! Ennen opintojani en tiennyt imetyksestä oikeastaan mitään, mutta nyt olen oppinut ainakin, että se on noin sata kertaa monimutkaisempaa kun osasin kuvitella. Että “tissi suuhun ja vauva lounaalle, niin se on siinä ja kolmen tunnin päästä uudestaan” ei ole ihan koko totuus. Opintojeni aikana olen nähnyt äitejä, jotka rinnat haavoilla itkevät turhautumistaan, kun imetyksestä ei tule mitään. Imetyksen onnistuminen tai vauvan tasaiset ruokailuajat eivät ole itsestäänselvyys, huoli maidon riittämisestä voi olla todella raskasta ja imetys voi vaatia äideiltä pitkää ja väsyttävää harjoittelua. Näin myös niitä äitejä, jotka lähes itkivät onnesta saadessaan puristettua ensimmäiset maitopisarat ja imetyksen vihdoin alkaessa sujua. En usko, että nämä äidit, jotka ovat ensin itkeneet huolesta, sitten vihdoin saaneet imetyksen onnistumaan ja uskaltautuneet vauvansa kanssa kodin ulkopuolelle, haluavat kuulla olevansa itsekkäitä ja huomionhakuisia imettäessään ravintolassa. En usko, että yksikään äiti haluaa kuulla sellaista ruokkiessaan lastaan, oli se sitten kuinka vaivatonta tai vaivalloista tahansa. Voisimmeko vain antaa imettäjien imettää, ja luoda sellainen imetysmyönteinen ilmapiiri, että Kätilöliiton ja Imetyksen tuki ry:n tarroja ei enää tarvittaisi?