Tekeekö media- ja kulttuurialojen freelancer oikeitakin töitä?

Kummitätini lähettelee mulle toisinaan linkkejä erilaisiin harjoittelu- ja työpaikkoihin ilmeisesti ajatuksenaan, että saisin vakituisen työpaikan. Haluaisin uskoa, että kyse ei ole nykyisten työkuvioideni halveksimisesta vaan enemmänkin siitä, että erilaisista produktioista ja projekteista koostuvaa työtä on hankala hahmottaa ja täten mieltää työksi. Kuulen muutenkin säännöllisesti, etten tee ns. ”oikeita töitä”, mutta töiksi lukemiini käytetyn ajan ja energian puitteissa väite on kohtuuton, sillä kahdeksan tunnin työpäivä on usein pelkkää utopiaa eikä ilta- tai viikonloppulisiä tarvitse edes miettiä.

Mun työkuvioni ovat varmaan ulkopuoliselle ihan harvinaisen sekava kokonaisuus, koska toimin niin sanotusti useammalla kentällä: tuotan kulttuuritapahtumia, työskentelen useammassa eri mediassa ja teen myös esimerkiksi viestinnällisiä hommia. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa ja sisältää?

Tällä viikolla se on tarkoittanut tätä:

Maanantai

Saimme sunnuntaina päätökseen koko viikon kestäneen Kouvola Pride -tapahtuman, jonka vastaavana tuottajana ja pääjärjestjäjänä toimin. Maanantaina makselin ja lähettelin siihen liittyviä laskuja ja tarkensin budjettia toteutuneiden sekä vielä auki olevien kulujen ja tulojen osalta. Pakkasin ensi vuotta varten varastoon hyväkuntoisena säilynyttä rekvisiittaa ja kävin siivoamassa talkoolaisten ruokailu- ja taukotilana toimineen kiinteistön. Lisäksi hoidin ajan tasalle oman toiminimeni sekä hallinnoimani yhdistyksen kirjanpidot.

Tiistai

Tiistaina pakkasin tavarani Kouvolassa ja junailin Helsinkiin. Junamatkan kirjoitin blogipostausta muunsukupuolisten huonosta yhteiskunnallisesta tilanteesta, sillä tiesin jo, etten ehtisi aiheen puolesta pitkin viikkoa pidettäviin mielenosoituksiin. Poikaystäväni tuli minua vastaan, ja kävimme syömässä. Illan käytin suunnittelemalla Ylen ajankohtaissatiirin uuden kauden someaikataulua ja ideoimalla sen tileille mahdollisia sisältöjä. 

Keskiviikko

Tapasin aamusta uutta tuottajaamme Ylellä ja esittelin hänelle edellisen illan ajatuksiani. Insta-sarja, jonka keksin juuri ennen nukahtamistani, sai ainakin alustavasti vihreää valoa. Sovimme tuottajan kanssa alkavan ohjelmakauden tuntimäärästäni ja työnkuvani sisällöstä. Teen tässä tuotannossa monenlaisia hommia aina kuvanmuokkauksista ja videoiden tekstittämisestä asiakaspalautteisiin vastailuun. 

Loppupäivän ja -illan tein roikkuneita ALV-ilmoituksia ja muita tylsiä paperihommia sekä pakkasin Kouvola Pride -kasseja, -t-paitoja ja -kahveja kirjekuoriin postitusta varten.

Torstai

Aamupäivän valmistelin haastattelua, jota olin menossa tekemään seuraavaan Rumba-lehteen. Hahmottelin kysymysrunkoa ja etsin haastateltavasta tietoja, joita päätoimittaja oli pyytänyt avaamaan. Tein ja lähetin myös pari pidempään roikkunutta laskua tehdyistä kirjoitus- ja koulutushommista.

Haastattelu Popmedialla kesti pidempään kuin tavallisesti tämän kokoiseen juttuun, minkä johdosta myöhästyin seuraavasta tapaamisesta. Vedän myöhemmin syksyllä paneelikeskustelun, jonka sisällöstä kävin sopimassa sen tilaajan kanssa. Mietimme yhdessä panelisteja ja kävimme läpi toivottua sisältöä ja tausta-ajatusta. 

Tapaamisen jälkeen poikkesin kirjakaupassa hakemassa tekijäkappaleeni juuri ilmestyneestä Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -satukirjasta, jossa olen yhtenä kirjoittajana. Se jälkeen kävin postissa lähettämässä loput Kouvola Priden mesenaattituoteet ja pankissa tallettamassa käteisenä tulleita lipputuloja yhdistyksemme tilille. Tuottajana vastuullani oli luonnollisesti hankkia rahoitus Kouvolan ensimmäisen pride-viikon järjestämiseksi, mutta kulttuuri- tai paikallisrahastot eivät myöntäneet meille apurahoja, joten hanke katettiin pääasiassa joukkorahoituksella. Se onkin ihan oma shownsa, josta voin ehkä kertoa toisen kerran.

Loppuillasta ystäväni tuli kylään, ja siinä juorutessamme askartelin samalla kyltin huomenna alkavan Loukon maanantaikahvilan ovelle.

Perjantai

Lähdimme perjantaiaamuna Oranssin hallituksen retkelle Poriin. Kävimme tutustumassa paikallisiin kulttuuritoimijoihin ja kiertelimme kateellisena Porin kaupungin rahoittamia kulttuuritiloja. Istuimme iltaa paikallisessa kuppilassa.

Bussimatkalla Poriin viimeistelin yhden kulttuuriapurahahakemuksen, joiden tekeminen on myös jatkuvaa, usein ilmaiseksi jäävää työtä. Rahoitamme Alakulttuurikeskus Loukon toiminnan pääsääntöisesti apurahoilla, sillä toimintamme ei tavoittele voittoa.

Lauantai

Kävimme hallituksen kanssa vielä retkeilemässä jossain Porin lähiössä, jonka metsikössä paikallinen taiteilijakollektiivi Tehdas ry pyörittää näyttelytilaa ja veistospuistoa vanhan radiotalon kiinteistössä ja pihapiirissä. Uskomaton mesta, minkä senkin on tämän taiteilijaporukan käyttöön antanut kaupunki. Helsinki pliis, ota mallia!

Ruokailun jälkeen erkanin muusta porukasta ja kävin kiertelemässä paikallista kirpputoria. Löysin vaatteita sekä ”hehkulamppusarjan” Oranssin tiloihin, joissa vetämäni Alakulttuurikeskus Loukon toimintaa tällä hetkellä pyöritämme. Junailin kotiin, ja tällä kertaa en jaksanut tehdä matkalla mitään töihin viittaavaakaan. Yleensä käytän junamatkat hyödyksi ja hoitelen esimerkiksi sähköposteja tai kirjoitushommia, kun kuitenkin joudun istumaan paikallani.

Loppuillan luin syvästi inspiroituneena Pif-topikia Jussi Halla-aho pienessä hönössä kertoilee juttuja. Vahva suositus!

Sunnuntai

Harvemmin pystyn pitämään koko viikonloppua vapaana töistä, ja tänään aionkin vielä kirjoittaa ensimmäisen artikkeliversion torstaina tekemäni haastattelun pohjalta. Jutun deadline on tiistaina, joten jätän aikaa muutoksille ja korjauksille vielä maanantaiksi. Toiset haastateltavat eivät juuri pyri vaikuttamaan juttujen sisältöön ja toiset taas haluaisivat kirjoittaa ne itse kokonaan uusiksi. Jälkimmäisten kanssa se tarkoittaa keskustelua ja kompromisseja molempien taholta.

Tämänkertainen haastateltava oli suorapuheinen ja puhelias, mikä yleensä tarkoittaa, että hän haluaa pehmennellä sanomisiaan, kun näkee ne kirjoitetussa muodossa. Minulle on toimittajana tärkeää toisaalta olla itse tyytyväinen kokonaisuuteen mutta myös käsitellä juttujeni kohteena olevia kunnioittavasti, joten yleensä näytän jutun haastatellulle kokonaisuudessaan, vaikka oikeastaan pelkät suorat lainaukset riittäisivät.

Summaus

Tämä oli kokonaisuutena aika tavanomainen viikko. Voi vaikuttaa siltä, ettei sen aikana tullut juurikaan tehtyä konkreettisia töitä, mutta suunnittelu ja valmistelu ovat isossa roolissa erilaisissa tuotannoissa. 

Kiinnostavaa ehkä on, mistä palkkani sitten koostuu, kun päiväni ovat tällaista juoksentelua?

Ylen tuotannosta laskutan myöhemmin somesisältöjen suunnitteluun käyttämäni tunnit sekä palaveriin käytetyn ajan (yleensä laskutan pari viikkoa kerralla). Sain vihdoin lähetettyä laskun kirjoittamistani Sankaritarinoista, ja sovimme tilaajan kanssa tulevan paneelikeskustelun moderoinnin palkkiosta. Ensi viikolla laskutan torstaina tekemäni haastattelun phjalta kirjoittamani artikkelin, kunhan päätoimittaja ja haastateltava ovat sen hyväksyneet.

Hain myös työskentelyapurahaa ensi keväälle; monet rahoituskuvioista ovat runsaasti ennakoivia tai vaihtoehtoisesti hankkeet alkavat maksaa itseään takaisin vasta pitkänkin ajan päästä. Kulttuuripuolen jutuista rahaa jää harvemmin palkkaan asti, mutta ne ovatkin itselleni ennen kaikkea intohimojuttuja. Esimerkiksi Priden osalta oli siis jo suuri erävoitto, että rahoitusta saatiin kerättyä kaikkien pakollisten kulujen kattamiseksi.