Kari feministien tuliliemessä
Nyt menit Kari Aihinen sohaisemaan muurahaispesää tulitikulla! Hieman tökerösti ilmaisemasi tulkinta huippukokkien miesvaltaisuudesta herätti nälkäiset feministit syöksemään tulta. Juuri kun Harvey– myrsky (hah, olipa hyvä vaikka itse sanonkin ;)) alkoi laantua. Jes, uusi uhri kehiin!
Mikäs tässä kokki Aihisen haastattelussa nyt herätti sen raivon? Että naisetko ne joutuvat uhraamaan uransa ja hakemaan lapset päiväkodista! Pöyristyttävää pehmeyttä. Meidän oikeushan on tehdä 12 tuntista työpäivää siinä missä miehetkin tekevät. Mutta arvatkaapa mitä hyvät naiset; me emme tilastojen valossa ole valmiita halukkaita tekemään samaa työtuntimäärää ja arvostamme enemmän vapaa-aikaa. Bum!
Jos siis kauhistelemme sitä, miksi naiset ovat aliedustettuina tehtävissä (oli se sitten ravintola tai investointipankki) jotka vaativat naimisissa oloa työn kanssa, on syy usein yksinkertaisesti se, että tehtäviin ei ole halukkaita naisia. Vapaa-aika tai pienet lapset houkuttelevat naisia enemmän. Ja kuulkaa, useimmiten ihan vapaaehtoisesti.
Kerron esimerkin itsestäni. Olin ennen lapsia urakiidossa ja kaikenmoisessa startup-pöhinässä. En ikimaailmassa kuvitellut lasten muuttavan mitään. Me kyllä hoitaisimme miehen kanssa kaikki sitten fifty-fifty. Sitten eräänä kauniina kesäaamuna saan esikoisen. Anteeksi nyt vaan miesten elämästä unelmoivat feministit; biologia astuu kuvioon ja minusta kuoriutuukin poikasiani vaaliva kanaemo. Mies saa toki hakea pojan päiväkodista kun oma työpäivä venyy, mutta jokin levottomuus valtaa olotilani jos pakerran töitä joka arki yli kuuteen ja näen lastani kaksi tuntia illallla. En missään nimessä kritisoi äitejä jotka valitsevat tämän elämän (ja kaikki eivät ole kanaemoja), mutta voin mututuntumalla sanoa että 80% naisista eivät uhraudu uran eteen samalla tavalla lasten ollessa pieniä. Ja lasten kannalta hyvä niin. Kukaan ei muuten IKINÄ tässä keskustelussa anna lapsille ääntä.
Ravintolamaailmasta en tiedä muuta kuin sen, että se on kova. Työpäivät ovat pitkiä, hälytystilassa on pakko olla ja joustavuus on tärkeää. Kilpailu on kova eikä poissaoloihin ole juuri varaa. Sopii joillekin naisille, ei kaikille. Pienten lasten äitinä voin yhtyä Karin pointtiin (jonka kyllä omastakin mielestäni toi esiin varsin kömpelösti), että tähän elämäntilanteeseen uraan liittyvä uhraus on liian suuri. No entäs ne lapsettomat naiset? Mikseivät he ole huippukokkeina? No vähäinen tarjonta. Viittaan jo edellä mainittuun tilastofaktaan. Suurin osa naisista haluaa mieluummin panostaa vapaa-aikaansa kuin ylitöihin. Ja arvelenpa, että nämä naiset ovat ymmärtäneet, että elämässä on muutakin tavoiteltavaa kuin johtotehtävät ja huippukokin tittelit.
Mutta saipas toimittajat nyt Karin kivasti napattua feministien tulisoppaan. Tsemppiä vaan paskamyrskyyn!