Kilohistoriani

Lähtökohta

Olen ollut vuosia ylipainoinen. Yläasteella alkoi yhtäkkiä herkut maistua vähän liiaksikin, joten veikkaan sen maagisen ylipainon rajan rikkoutuneen ehkä kasiluokalla. Tarkkaan en kuitenkaan tiedä. Tämän kuluneen kymmenen vuoden aikana painoa on tullut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja nyt lähennellään jo kolminumeroista lukemaa. En siis ole kerryttänyt kiloja vyötärölleni hetkessä, vaan ne ovat ilmestyneet vuosien saatossa.

Olin jo pitkään surkutellut tilannettani, mutta havahduin tekemään asialle jotain vasta, kun muutin omilleni vajaa viisi vuotta sitten. Enkä todellakaan tehnyt painonpudotusprojektiani kovin oppikirjamaisesti: aloitin nälkälakon. Laskin kaikki kalorit ja pidin huolen, että ne jäivät runsaasti alle suositusten. En ymmärrä, miten pystyin elämään niin vähällä ravinnolla. Ei kestänyt montaa viikkoa, kun jotakuinkin kymmenen kiloa oli poissa. Uskomattominta tässä on se, että kun aloin taas syödä normaalisti, kilot pysyivät edelleen poissa.

Sitten tuli poikaystävä. Poikaystävä, joka söi valtavia lautasellisia roskaruokaa ja oli silti kuin kukkakeppi. Voitte kuvitella, ettei yhdistelmä ollut hyvä. Yritin aikani tsempata ja syödä terveellisesti, mutta kiitos kannustuksen, jota ei toiselta osapuolelta tullut tippaakaan, sorruin. En pystynyt nauttimaan jostain salaatista, kun toinen veti vieressä nakkeja ja ranskalaisia ja sipsejä ja karkkia vieläpä oikein hyvällä omallatunnolla. Puolitoista vuotta myöhemmin suhde oli ohi ja minä yli kymmenen kiloa lihavampi.

Näin kuvia, joita minusta oli otettu aivan tuon suhteen lopussa ja se oli se viimeinen niitti. Kiloja oli kertynyt 99 ja päätin, että sataseen asti se ei ikinä nouse. Onneksi äitini tarttui toimeen samaan aikaan ja patisti minut lääkäriin. Kävin funktionaaliseen lääketieteeseen perehtyneellä yksityisellä lääkärillä. Tarkoitus oli selvittää, miksi paino ei millään tipu, vaikka joskus jotain liikunta + terveellinen ruokavalio -yhdistelmiä on tullut kokeiltua. Sairaudet onneksi rajattiin pois, mutta tulos oli silti inhottavaa kuultavaa: kroppani vain on sellainen, että ylimääräisiä kiloja on vaikea karistaa pois. Kilpirauhaseni toimii jotenkin ”hitaasti” ja löytyy myös kaikenlaista muuta pientä, joka vaikeuttaa laihduttamista.

Sain lääkäriltä ohjeistuksen ruokavalioon. Muutin toiselle paikkakunnalle kouluun, aloitin karppaamisen ja pyöräilin hyötyliikuntamielessä. Sen syksyn aikana painoni tippui yli kymmenen kiloa, vaikken mitään liikuntaa varsinaisesti harrastanutkaan. Pyöräilin viikoittain noin 30-40 kilometriä, mutta ikinä en lähtenyt varta vasten (pyörä)lenkille. Silti paino putosi hurjaa vauhtia. Ai että olin onnellinen!

Viime keväänä aloin lipsua. Lähdin työharjoitteluun pääkaupunkiseudulle ja pyörä jäi opiskelupaikkakunnalle. Yritin pysyä tiukkana, mutta vaa’assa näkyi sen pienoisenkin hyötyliikunnan puute. Työpaikan lounaat olivat kamalan hiilihydraattipitoisia ja yhtäkkiä hiilareita tekikin mieli enemmän ja enemmän. Herkuttelin toki välillä, mutta en kovin usein. Kerrytin kaikki aiemmin tiputtamani kilot takaisin ruokavaliolla, joka oli pitkälti pelkkää höttöhiilaria. Ja tässä sitä taas ollaan.

 

Tavoite

Nyt tiedän, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii minulle. Se kuitenkin tarvitsee rinnalleen edes jonkinlaista liikuntaa, jotta vaa’an lukemat lähtevät hilautumaan alaspäin. Ruokavalio ei juurikaan ole ongelma, vaan suurin tavoitteeni onkin innostua liikkumisesta.

Aion aloittaa liikkumisen kevyesti. Miten, sitä en vieläkään tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että jonkin lenkkeilyhaasteen aloittaminen tässä vaiheessa olisi suuri virhe ja motivaatiosta ei olisi tietoakaan enää muutaman viikon jälkeen. Tykkään käydä uimassa ja tavoitella kilometrin matkaa. Tykkään käydä nätissä maisemassa kävelyllä ja haaveilla omiani. En vain jaksa harrastaa mitään kovin pitkään. Tavoitteenani on jotenkin lisätä liikuntaa arjessa ja oppia nauttimaan siitä. Toivottavasti jonkin ajan päästä innostun oikeasti kuntoilemaan ja jaksan käydä viikoittain vaikka siellä uimassa ja lenkillä.

Karppaamiseen olen onneksi jo tottunut. En siis ole koskaan jättänyt hiilihydraatteja pois tai edes laskenut niitä, vähentänyt vain. Olen elänyt ilman suurempia hiilihydraattipommeja kuten viljatuotteita, perunaa ja riisiä – lukuun ottamatta viime vuotta. En aio laittaa esimerkiksi perunaa ja riisiä täysin nounou-listalle, mutta syödä niitä maltillisesti ja valita aina sen terveellisemmän version. Ruoan suhteen tavoitteenani on syödä edelleen kohtalaisen vähähiilihydraattisesti, mutta lisätä ruokavalioon runsaasti kasviksia. Myönnettäköön, niitä on tullut syötyä aivan liian vähän. Haluan löytää sellaiset reseptit kasviksille, että opin syömään niitä oikeasti nautiskellen.

Aion seurata syömisiäni, liikkumisiani sekä kehoani. En voi tietää tarkalleen, miten kroppani reagoi mihinkin: en voi olla varma, että tällä suunnitelmalla kilot tippuvat. Liikuntatavoitteet ja ruokavalio saattavat elää tässä matkan varrella, mutta näistä lähdetään liikenteeseen.

 

kuva

Saa nähdä, mitä tästä tulee. Jännittää, mutta motivaatio on juuri nyt todella korkealla. Nyt aion ruveta googlailemaan uusia ihania reseptejä!