”Mulla on tää kokopäivätyö mikä haittaa mun harrastustoimintaa”

Heippa,

Ihanaa aurinkoista kesäsunnuntaita. Toivottavasti kesä on hellinyt pisamilla, aurinkoraidoilla ja energialla 🙂 Viikonloppu on mennyt lähinnä Netflixin parissa ja päivystyksessä, onneksi ei mitään vakavaa, ja pääsen viimein päivittämään tänne. 

Kuulin sattumalta omaan elämäntilanteeseen sopivan lauseen matkalla nappaamaan Intersportista trikoita talvella.  ”Mulla on tää f****** kokopäivätyö mikä haittaa mun harrastustoimintaa” sanoi nainen kaverilleen. 

Sen lisäksi kokopäivätyöstä täytyy palautua. Palautumisen tärkeys; minua viisaampi on sanonut että välillä työpäivän jälkeen riittää reipas kävely vaikka koiran kanssa. Se voi olla palauttavampaa kuin sykettä nostattava lenkki (Ja OBS, en ole urhelija 😀 :D). Kokopäivätyön lisäksi vaativat harrastukset vaativat aikamoista tasapainottelua työn, harrastuksen, levon ja arkielämän välillä, huh huh. Kukaan ei onneksi ole täydellinen, jokin osa-alue aina kärsii on neurologi sanonut. Jokaista osa-aluetta ei voi tehdä 100 %. Onneksi se kultainen keskitie, seiska riittää monesti. Kasvatustieteilijä, professori, kirjailija ja seitsemän lapsen isä Juha T.Hakala on sanonut, että joistain töistä voi selvitä vitosen, kutosen tai seiskamiinuksen tasolla, ja ne ovat niitä yleisimpiä töitä. Siellä on varmasti myös niitä, joihin vaaditaan koko sydän, kymppiplussa. (Ja sinun seiskasi voi olla jonkun kymppi tai 11….) 

Tätä yritän soveltaa omissakin harrastuksissa; seiska riittää. Monesti urheilu ainakin minulle tuntuu, että tämä on maximissaan vitosta 🙂 Sitä se varmasti onkin. Liian monimutkainen, liian pitkälle analysoitu suoritus on varmasti liian vaikea myös tuomareille 😀 Tässä on varmasti kyse myös luontaisesta lahjakkuudesta, mitä ei kannata runnoa mihinkään suuntaan vaan katsoa mihin suuntaan se pienellä ohjauksella etenee (OBS OBS, minulla ei ole mitään koulutusta urheiluun enkä ole urheilija, herkkä aistii ehkä helpommin pienet erot).

Ja seiska näyttää kympiltä kun olet siitä vilpittömän tyytyväinen ja onnellinen itse; täähän meni kivasti. Olin lapsena ollut älyttömän onnellinen kun hävisin veljelleni ja sanoin onnellisena ”Mä olin toka!”. 

Voi, olisikin kokopäiväinen urhelija, bloggaaja tai ihan vaan harrastelija. Mutta, mulla on tää f****** kokopäivätyö. Aika ei vain riitä kaikkeen jotta voi keskittyä niihin asioihin mihin on sitoutunut. Toivottavasti joskus olisi aikaa vaikka bloggailla, ei yhtään hullumpi ajatus. Sekin on kokopäivätyö ja niin kuin jokaisen työn takana, on valtava määrä näkymätöntä työtä. Ja miten t y l s ä ä olisi jos ei olisi blogeja; mistä tietäisin tehdä kaneliraparperipiirakkaa?

 

H A P P I N E S S  I S T H E N E W R I CH

I N N E R P E A C E I S T H E N E W R I C H

H E A L T H I S T H E N E W W E A L T H

K I N D N E S S I S T H E N E W C O O L

tyrabanks

 

Rentouttavaa kesää, kram <3 

 

ps. Mun kirjavinkki kesälle on j e n n i e m i l i a n Rakastan, siis olen. Tulipas nostalginen olo kuin luin vuoden takaisia postauksia. Paljon on ehtinyt tapahtua ja asioita tapahtuu kovalla vauhdilla. Varsinkin muille itsekriittisille, kun tuntuu että tää nyt on enintään kouluarvostelulla 4 – hetki, tee jotain mikä tuottaa iloa. Jos huonona hetkenä pystyt luomaan jotain uutta, kaunista, piristävää se on jo paljon. Puhumattakaan, jos se on ulkoisilla mittareilla mitattuna myös aika k i v a juttu 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *