Lapissa syysloma on NYT.  

Asuinympäristön kulmat on hiljentyneet, ei näy polkupyörällä hiki päässä polkevia lapsia eikä hiekkalaatikoille jääneet lelut ole paikkaansa muuttaneet, siinä ne on olleet perjantaista saakka levällään kuin jokisen eväät. Aamulla ei ole kukaan korttelin tenavista ennen sianpieremää hakannut pikkurystysillään ulko-oven ikkunaa tuhannenkappaleiksi ja ujolla kimakalla äänellään kiekunut räkä poskella ovenraossa ”voiks toi olla mun kaa?”. Suurin osa perheistä on saaneet vapaaksi viikon, jolloin lapset pääsee huvittelemaan ja sukuloimaan kuka minnekin päin.

Tällä lomalla ei taida paljon järkkäiltyä tekemistä olla, pari päivää vapaata ja ansiotyöt kutsuu. Tiukan syyslukukauden alkupuristuksen jälkeen me vain otetaan rennosti, tehdään asioita mikä sillä hetkellä on kivointa, mutta kuitenkin aikuisen takaraivossa jumputtaa tietynlainen arkirytmi ja velvollisuudet.

Pitäisi tehdä monipuolinen aamupala, pitäisi pestä pyykit, pakata mummolareissukamppeet huomispäivälle. Käydä lenkillä. Kokata lämmin ruoka. Leikkiä ja pelata. Tehdä välipala. Ulkoiluttaa lapset ja hätistellä villakoirat nurkista kartanolle. Pitäisi maksaa laskut ja ihan vähän vaan kurkistaa sähköpostiin. Odottaa uuden lämpimän ruuan kanssa mies töistä kotiin.

Laitetaan vielä niin freesi selfie Instagramiin, jossa on meikit viimeisen päälle ja vaatteet silitysraudan lämpiminä päällä. Tekstiksi voisi kirjoittaa ”Lasten kanssa ihanin #vapaapäivä, ikinä! <3” Päivän asu on muuten hankittu viimeistä hiusponksua myöten Halpa-Hallista.