Ei päivääkään ilman sitä
Mietin monesti voisinko elää päivän ilman sitä? Sen tekemistä, sen miettimistä, sen kellottamista, sen haaveilemista, sen ehkäisyä. Pohdin myös onnistuisiko ihan vain hypätä tunteella mukaan, antaa hetken viedä mennessään. Kykenisikö siitä edes saamaan pysyvämpää nautintoa kuin hetken humahtavan huuman… Viikolla, töiden ja arjen pyörittämisen jälkeen se tuntuu kuin pakonomaiselta suorittamiselta, ilman sen suurempaa tunnelatausta ja antautumista. […]