Minä myös!

Nähtävästi yksi blogi ei riitä, vaan toistakin pitää naputella. Kuten S jo ensimmäisessä kirjoituksessaan sanoi: tämä tosiaan on ollut jo pidemmän aikaa hautomassa – kuten oli remonttipalstanikin.

Sairastelu on vienyt kaikki energiani ja aikani. Ikävä kyllä siis tyydyn vain toteamaan, että: Moi, kaikki! Kun katson jonkun elokuvan taas, kirjoitan siitä sitten tuoreeltaan. Jos olen petikunnossa vielä viikonloppuna, vietän luultavasti laatuaikaa elokuvamaailmassa. Ensimmäisenä katsottavien listalla on tänään postilaatikkoon ilmestynyt Ruotsalainen avioliitto.

image1.jpg

Rakastan tragikomedioita ja ikää kertyessä pohjoismaalaiset elokuvat ovat lämmittäneet sydäntä. Mikä minua vaivaa? Kaipa meidän suomalaisten ja ruotsalaisten välillä vallitsee yhteisymmärrys samanlaisesta synkästä huumorintajusta.

Ai, jotain elokuvamaustani? Katson kaikkea laidasta laitaan, mutta tällä hetkellä suurimman intohimoni kohteena ovat pohjoismaalaiset rikoselokuvat (Beck, Wallander, Huss, Falk), lällydraama romantiikalla höystettynä (nyt teattereissa: Morning Glory) ja ikisuosikkini ja lempilapseni kauhu. Viimeisin kun on samalla niin kamalaa, mutta niin ihanaa!

Triviaa: Viime vuoden syyskuussa pidin Facebookissa kirjaa katsomistani elokuvista ja tulin merkintöjeni perusteella siihen tulokseen, että katson kuukaudessa noin yhden elokuvan päivässä. Nämä elokuvat tosin jakautuvat niin, että jonain päivänä en katso yhtäkään, kun taas jonain suurkulutan vaikka kolme.

Muuten S: En ole vieläkään saanut potkittua itseäni teatteriin katsomaan prinsessahömppää. Harmi. Ehkä jo ensi viikon alussa? Luotan sinun makuusi Disney-elokuvissa, joten uskon pureskelevani myös Tangledin ihan ok:na viihteenä.

Kuva: PAN Vision Oy

Kulttuuri Leffat ja sarjat Höpsöä

Lapsuus karkuteillä

Myönnetään, myönnetään: Olen television, elokuvien ja Disneyn kasvattama. Penskana leikin tuntikausia Arielia uima-altaan reunoilla ja kotiseudun järvissä, eikä kukkakedon läpi pystynyt kirmaamaan hoilaamatta samalla siitä, miten ”tahtoo paljon enemmän!” Vaikka Disney ei enää olekaan piirrettyjen kruunaamaton kuningas, päädyn silti aina katsomaan jokaisen kyseisen firman julkaiseman täyspitkän animaation – vaikka uskoni ison D:n taikaan onkin horjunut jo pidemmän aikaan. Tänään siis aiheena: Tangled.

 

tangled-teaser-poster-short-29-7-10-kc.jpg

”Well hello there!”

 

Katsokaapa tarkkaan ylläolevaa kuvaa. Mikä firma teille tulee ensimmäisenä mieleen? Itse ajattelen välittömästi Disneyn arkkivihollista, Dreamworksia, joiden tavaramerkkinä ovat jo kauan olleet ilkikuriset, puolipahis-siltihyvispäähahmot, joiden toinen kulma on vihjailevasti koholla. Nyt Disney on ilmeisesti päättänyt, että AINA ENEMMÄÄÄÄÄÄN kaipaavat naishahmot, venkulat pahikset ja kirkasotsaiset prinssit eivät enää ole tarpeeksi pitämään yleisöä kiinnostuneena (ja ovat siinä aivan oikeassa).

Okei okei. Eihän siinä mitään pahaa ole, että Disney päättää uudistua. Miksi siis Tangledista (aka Kaksin karkuteillä) jäi lähinnä yhdentekevä ”meh”-olotila? Mitä siitä puuttui?

Tärkeimpänä, ykkösenä, number one, UNO: NE LAULUT. Olen jo unohtanut, oliko niitä kaksi vai kuusi, koska ne olivat kertakaikkisen yhdentekeviä. Onko minusta vain vihdoin tullut kyyninen ja vanha (ei) vai mikä tässä mättää! Osaan yhä ulkoa jokaikisen kappaleen Pienestä merenneidosta, Kaunottaresta ja Hirviöstä, Aladdinista ja ties kuinka monesta muusta. Tangledissa taas esittäjät kuulostivat lähinnä siltä, ettei heitä voisi juuri vähempää kiinnostaa se, että mami tietää parhaiten. Vaikka nyt sattuisi itse olemaan se mami. Liekö suomenkielisessä versiossa sitten petrattu tunnelatauksen kanssa. Kertokaa jos asia on näin, jolloin ryntään välittömästi uusintakierrokselle todistamaan ihmettä. Tosin jos kys. ihmeeseen liittyy Lauri Tähkä, niin en ehkä olisi kovin optimistinen.

Toisekseen, myös leffan pahis oli… Aivan yhtä yhdentekevä. Joo ok, tytön tukka pitää nuorena. Oliko tässä mitään muuta motiivia? Onko tämä nainen joku noita-akka? Mitä MIKSI MILLOIN? Antakaa sarkastisen kyrpiintynyt Hades, aidosti karmiva Frollo tai maanisen vallanhimoinen Ursula milloin vain. Ja jos noidista puhutaan, niin Ursula pieksee tämän wannabe-pahiksen vaikka yhdellä lonkerolla.

Arvostelu? Jaa itse elokuvasta? No olihan se muuten ihan söötti.

Niin, ja onhan vanhastakin Disneystä jotain jäljellä: tämäkin tyttö tahtoo jotain enemmän. Mikä lienee tosin ihan ymmärrettävää, jos on ollut lukittuna torniin koko elämänsä.

 

PS: Prinsessa ja sammakko oli oikeasti ihan hyvä. 3D on koitunut selkeästi vanhan ajan piirrostaian kohtaloksi.

 

-S

 

 

 

Kulttuuri Leffat ja sarjat