Villi muija vs. vanha imettäjä

 

Minä olen aina haaveillut äitiydestä. Olen maalannut mieleeni kuvan pitkästä, seesteisestä aamusta, kun unentuoksuinen lapsi kiipeää sänkyyni. Ehdottomasta rakkaudesta. Merkityksellisyydestä. Turhan draaman loppumisesta ja onnellisuuteen keskittymisestä.

Samalla olen koko varhaisaikuisuuteni kokenut, että minä elän jännittävää elämää. Jännittävä elämä on muotoutunut yhdeksi minuuden määritelmäksi. Tunne siitä, että joka päivä voi tapahtua mitä tahansa. Se tunne pitää minut elossa, saa haaveilemaan ja valitsemaan kivat vaatteet aamuisin.

Äitiyden myötä olen kokenut valtavaa elämäkriisiä. Mistä saada kiksejä, kun täytyy muuttaa toimintamallejaan täysin. Ennen pakenin ahdistusta impulsiivisiin tekoihin. Liftasin tuntemattomien kyydissä satoja kilometrejä. Muutin ulkomaille. Ostin viinipullon ja annoin kenkien johdattaa eteenpäin. Tein absurdeja valintoja, pelkästään niiden mielettömyyden vuoksi, ja ajattelin voivani muistella niitä vanhana.

On helppoa olla läsnä, kun kaikki on uutta ja jännittävää. Kun kaikki tuntuu olevan mahdollista, ja jokainen hetki voi muuttaa kaiken. On vaikeampaa olla läsnä rutiininomaisessa arjessa. Leikkiä keskittyneesti lattialla samoja alkeellisia leikkejä päivästä toiseen ja toistaa vitsejä, jotka osuvat vauvahuumoriin (pieruäänet on nyt hauskinta ikinä).

Entä parisuhde sitten? Sanotaan vaan, että viimeinen tekstiviesti poikaystävälleni on kuva isosta räkäpallosta (ei omani) tekstin ”Got it!!” kanssa.

Vauva-arki on nyt yksi minuuden määritelmä, mutta se saa minut tuntemaan oloni vain äidiksi. Semmoiseksi vähän väsyneeksi ja epäeroottiseksi hahmoksi, joka on menettänyt kaiken itsenäisyytensä. Pakko todeta, että nautin lapseni kanssa olosta, hän on paras ja hyvätuulisin tyyppi jonka tunnen. Mutta äitiyden myötä olen kokenut olevani vähemmän kiinnostava ja ehdottoman epämediaseksikäs. Voiko äiti olla muuta kuin lattea ja äärettömän tylsä? Päässäni on miljoona mä en enää koskaan…. -ajatelmaa (haluun päästä leikkimään tuota versiota en ole koskaan -juomapelistä muiden äitien kanssa).

Luin vasta Äitiydestä -blogistin linkkaaman artikkelin, jossa kerrottiin mama -sanan yleistyneen keskiluokkaisten amerikkalaisnaisten käytössä, heidän yrittäessään uudelleenbrändätä äitiyttä, tehdä siitä seksikkäämpää ja eksoottisempaa kuin epämieluisia mielleyhtymiä herättävät mom, mother tai mommy, jollaisiksi he eivät tahdo identifioitua. Lily ei suostu linkkausyhteistyöhön, joten linkitän kommentteihin tarvittaessa, t. Älymuija-89.

Mutta sitä minä vaan, että sexy mamaa etsimässä.