Mikset ole kotona lapsesi kanssa?
Olen etsinyt väliaikaista työpaikkaa opintojeni loppuajaksi, ja käynyt parissa työhaastattelussa viikon sisällä. Olen ilmeisesti elänyt suuressa feministisessä kuplassa, sillä olen todella hämmentynyt äitiyteni avoimesta problematisoinnista. Rivien välistä kuultaa ihmetys siitä, miksen ole kotona lapsen kanssa. Olen kysyttäessä kertonut, että lapsen isä on isyyslomalla ja vakuutellut hänen jäävän kotiin myös sen päätyttyä. Lastaan hoitava mies: mikä eksoottinen, tavaton olento.
Minulta on kysytty, joudunko jäämään kotiin lapsen sairastuessa ja kiirehditty toteamaan perään ”vaikka eihän se saisi työn saantiin vaikuttaa”. Tänään minulta kysyttiin, että imetänkö vielä ja vaikuttaako se työpäivieni joustavuuteen. Todettakoon, että ala jolle haen, on mielivaltainen villi länsi, ja luultavasti saan jotain töitä pian jo sen epäsuositun aseman johdosta. Minulta on myös kysytty äitiyteen liittymättömiä, käsittämättömiä kysymyksiä, kuten että tulenko töihin tarttuvan taudin uhalla (öö, en todellakaan?)
On hulluutta joutua todistelemaan, kuinka vähän lapseni minua tarvitsee. Joutuuko kukaan isä vakuuttamaan työnantajan kyvystään toimia kodin ulkopuolella? Äitiyttä koskevista tutkimuksista olen lukenut, kuinka äitiys käsitetään länsimaissa poissaolona. Olet poissa työelämästä, tai poissa lastesi luota. Voi olla, että mies puolestaan joutuu myöhemmin vastaamaan ihmetyksiin kotona lapsen kanssa viettämästään ajanjaksosta.
Saan töitä tai en, illalla juon kaljan. Hoivan, imetyksen ja naiseuteni sallimissa puitteissa, totta kai.
EDIT: Sain työpaikan :D