Niin se vuosi vierähti Australiassa

Näin se vuosi vierähti täällä Australiassa. Jestas miten nopeasti aika meni! Toisaalta tuntuu, että tästä vuodesta (tänä vuonna) meni ihan sumussa sellainen 4kk – coronasta johtuen. Ja siis apua jos mun olisi nyt pitänyt lähteä Suomeen takas. En kyllä olisi saanut melkein mitään irti tästä vuodesta 😀 En oo nähnyt Australiaa melkein yhtään, oon asunut 9kk tästä vuodesta Gold Coastilla ja 3 kk asuin NSW:ssä. Olen käynyt Byron Bay:ssä pikaisesti kaksi kertaa ja viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa Brisbane:ssä. Tuossa oikeastaan on mun reissut lolzz. No onneksi nyt uuden viisumin myötä mulla on aikaa nähdä Australiaa tuonne kesäkuuhun 2022 asti.

Muutin siis takaisin Gold Coastille, koska aloin opiskelemaan. Opiskelen kaksi eri tutkintoa, ensiksi Certificate 3 in Fitness joka on ryhmäliikunnan ohjaaja tutkinto, tämä kestää 6kk. Tämän jälkeen otin vähän vapaata tutkintojen väliin, enkä opiskele 8 viikkoon kun tämä tutkinto loppuu. Huhtikuun alussa alkaa sitten toinen tutkinto joka on Certificate 4 in Fitness eli Personal Trainer ja tämä kestää vuoden. Valmistua pitäisi siis huhtikuussa 2022. Koulu on aika lähellä, ratikalla sellainen 7minuuttia tai kävellen puolisen tuntia. Kun aloitin koulun ja meillä oli ensimmäinen kurssi, ensimmäinen ajatus oli että ”ei hemmetti mihin oon rahani pistänyt”… Täällä monessa koulussa ainakin näissä kansainvälisissä kouluissa, koulun voi aloittaa milloin vain. Yleensä kerran kuukaudessa on aloituspäivä, eli alotat siitä kurssista mikä sitten sattuukin sille aloituspäivälle. Se kurssi mikä alkoi kun mä alotin oli yllättävän vaikea ja aivan hemmetisti hommaa tehtäväksi 3 viikon aikana. No onneksi siitä kurssista selvittiin ja seuraava kurssi oli anatomia, mistä mielestäni koko tämä tutkinto pitäisi aloittaa. Tää kurssi loppu just viikko sit ja oli tosi mielenkiintoinen ja vain yks tehtävä piti tehdä. Alkoi tuntumaan, että jes tää koulu onkin kivaa – ja myös meille tuli tosi hyvä uusi opettaja joka oikeasti opetti. Eli nyt hyvät fiilikset koulusta kyl tällä hetkellä!

Kun muutin tänne takas mulle tuli aika paha ahdistus-/masennus kausi. Mut onneksi siitäkin selvittiin 😀 Australian talvi ei kyllä myöskään oikeen sovi mulle haha. Varsinkin kun ei ollut töitä ja koulua harvoin, niin ei ollut mitään tekemistä. Säät huonot ei voi mennä rannalle, kylmä, sataa… niin kököttelin yksinään kotona. Oli todella tylsää! Onneksi säät alkoi tossa kuukausi sitten paranemaan ja on päässyt taas biitsille! Täällä alkoi siis kevät 1.9.Ja ihanaa, että nyt voi taas pitää kesäisempiä vaatteita eikä tarvii koko aika kulkea farkuissa, takissa ja villapaidassa – eikä tarvitse nukkua hupparin, villasukkien ja lökäreiden kanssa ja silti palella 😀

Haluisin hirveästi päästä käymään Macleanissä, mutta QLD rajat on kiinni taas ja tällä kertaa niin kiinni, että edes QLD asukkaat eivät pääse tänne takas ellei tee oma kustanteisen 2 viikon karanteenin hotellissa. Eli täältä ei nyt lähetä yhtään mihinkään. Australiassa on vieläkin aika kovat rajoitukset meneillään. Siis mietin just, että hitsi täällä on ollu rajoitukset maaliskuusta asti eli  7kk. Tottakai joissain osavaltioissa on hellitty ja eletään aika normaalia elämää. Mutta edelleen Australian sisäisien valtioiden rajat on kiinni – eli matkustaminen Australian sisällä ei onnistu – ellet tee karanteenia. Itsehän haluisin päästä moikkaa mun kaveria Perthiin, mutta saa nähdä koska pääsee. Varmaan ensi vuonna. Ja saa nähdä koska Australia avaa maansa rajat…. mulla on ihan hirveä Suomi ikävä. Ja kun ei ole mitään hajua, koska pääsen käymään Suomessa. Niin kauan ku Australia pitää rajansa kiinni, ei ole Suomeen menemistä. Jossain on huhu, että ensi Suomen kesänä (Aussin talvena) ehkä pääsisi matkustamaan overseas… tai sitten vasta kun rokote on keksitty. Who knows…Olisin tullut käymään Suomessa nyt jouluna mutta eihhh. Toisaalta on hirveä ajatella, että JOS pääsen ensi kesänä matkustamaan Suomeen, niin siitä on 2 vuotta kun lähdin Suomesta. KAKSI VUOTTA, KUN OLEN VIIMEKSI NÄHNYT MUN OMAN ÄIDIN! En halua ees ajatella asiaa, kun alkaa itkettää – ikävä on suuri ja suurempi, koska ei tiedä tosiaan koska Suomeen pääsee. Toki täältä pääsee pois, mutta takaisin tulemista ei ole 😀 Välillä musta tuntuu, että nää rajoitukset on täällä vähän pikkasen liikaa…7kk rajoituksia. Victorian osavaltion ymmärrän, kun sinne tuli todella paha toinen aalto – mutta nyt onneksi sielläkin caset laskenut tosi paljon. No toivotaan, että kohta nämä hellittäisi ja avaisi edes maan sisäiset rajat, jotta ihmiset pääsisivät matkustamaan, töihin, näkemään perhettä sekä ystäviä ym.

No se koronasta, voisin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen – olisi paljon sanottavaa Australiasta ja koronasta 😀

Kävin tossa elokuun alussa H&M:llä juttelemassa myymäläpäällikön kanssa ja kertomassa (jälleen), että haluaisin työskennellä täällä taas ja olen saamassa opiskelija viisumini elokuun lopussa, joten pystyn tulemaan takaisin tähän liikkeeseen. No hän sanoi, että tällä hetkellä he eivät voi palkkaa, koska palkkasi juuri 2 ihmistä (kun kaksi ihmistä lähti veke), mutta sanoi että olen listalla seuraavana, kun he saavat taas palkkaa lisää henkilöitä. Mulla on koko aika ollut fiilis, että saan kyllä ton työn takasin jossain vaiheessa. No nyt syyskuun puoliväli menossa, eikä vieläkään kuulunut mitään niin mietin juuri eilen aamulla, että nyt pitää alkaa pistää kunnolla hakemuksia muualle – lähinnä noita Christmas Casual paikkoja auennut paljon nyt. MUTTA eilen illalla kun olin treffeillä, otin puhelimen laukusta ja katoin että H&M on soittanut. Tiesin heti, että he tarjoavat töitä koska miksi muuten soittaisivat mulle. No sanoin treffi kumppanilleni, että anteeksi nyt on kyllä pakko soittaa heti takasin ja soitin ja niinhän se oli – he haluavat mut takaisin töihin! Siis kiljuin niin paljon ja olin niin onnessaan, että en ihmettele jos säikytin sen miehen ja ei halua nähdä uusiksi 😀 Mutta tosiaan saan ihan tunti sopparin, enkä 0-tuntista casual sopparia ja työt alkaa 3 viikon päästä – ai että mä olen onnellinen!

Taas tuntuu, että elämä alkaa taas rullaamaan täällä 😀

koti oma-elama matkat mieli

Mitä mulle kuuluu?

Jahas en ole sitten tänne blogiin kirjoittanut kahteen kuukauteen. Taisin vaipua kunnolliseen self-isolation moodiin. Eikä oikeastaan ollut varmaan paljon edes kirjotettavaa, koska vietin melkein 8 viikkoa 24/7 kotona. Sen verta, että kävi ruokakaupassa ja pari kertaa viikossa rannalla kävelee – that’s it.

No mutta mitä mulle kuuluu tällä hetkellä. Oon tosiaan viettänyt nyt 2,5kk täällä mun ystävieni luona Macleanissä. Alunperin mun ajatus oli, että oon täällä kuukauden ja sitten jatkan matkaani joko Perthii tai jonnekki farmille (ja tietty suurin toive oli, että meen takas Gold Coastille töihin). No tämä kuukausi venyikin sitten melkein 3 kuukaudeksi, koska täällä Australiassa tuli aika kovat corona-rajotteet päälle. Nyt vasta 3 kk jälkeen niitä on hellitty ja tuntuu, että kohta ollaan taas normaalissa elämässä. Vieläkin esimerkiksi osa maan sisäisistä rajoista on kiinni, tämä New South Walesin raja on koko ajan ollut auki – eli juuri tämä osavaltio missä asun tällä hetkellä – mutta esimerkiksi Queensland (jossa Gold Coast sijaitsee) raja on edelleen kiinni. Toissapäivänä uutisissa sanottiin, että se vihdoin avattaisiin 10.7. Rajat kiinni tarkoittaa siis sitä, että sinne ei ole asiaa ellet ole resident tai hakemassa resident pysyvästi eli muuttamassa sekä että toimitat jotain essential tavaraa sinne. Eli huvin vuoksi ei mennä osavaltioihin joissa rajat ovat kiinni. Osavaltiot myös itse päättävät, miten noita rajoituksia hellitetään. Täällä piti alunperin tulla voimaan step 2 nyt tänä viikonloppuna, mutta koska tapauksia ei ollut niin paljon enää ja uusia tapauksia ei tullut, tätä aikaistettiin muistaakseni kesäkuun alusta. Eli esimerkiksi nyt kuntosalit sai avata (amen <3), kaupat kaikki saa olla auki, ravintolat/pubit saivat avata ovensa ei vain take away vaan, että ihmisiä saa olla sisällä 20-50 (NSW 50, QLD 20). Ja muitakin juttuja hellättiin paljon! Elämä alkaa näyttää ja tuntumaan taas siltä mitä se oli – en tiedä onko normaali enää oikea sana tähän, koska mikä nyt on normaalia?

Oon viettänyt tällä paljon aikaa ystävieni lapsien kanssa ja elänyt lapsiarjessa 🙂 Hyvää totuttelemista sitten joskus tulevaisuuteen 😀 Niin kuin aikaisemmin mainitsen emme ole paljon tehneet mitään erityistä, koska on pitänyt tätä self-isolationii vielä vaalia. Kerran viikossa käydään ruokakaupassa tekemässä viikko ostokset, sitten välillä käydään Yambassa rannalla kävelee ja sitten yritän urheilla mahd.paljon (en todellakaan niin kuin ennen ja se näkyy käsivarsista ja vyötäröltä!). Koska salit ovat olleet kiinni, olen käynyt lenkillä joko työntäen Viia rattaissa ylämäkiä ylös tai sitten koiran kanssa tai ihan itsekseen. Tää Macleani on yhtä ylämäkeä, eli lenkit on aika raskaita 😀 Alotin myös tekee online pilatesta ja ai että kun vatsalihakset (ne pienet mitkä jäljellä…) on kipeät sen jälkeen! Yritän tehdä pilatesta 3krt viikossa, yleensä silloin kun ulkona on huono sää eikä huvita mennä lenkille.

Itseasiassa mun yks suomalainen kaveri tuli käymään täällä Macleanissä kun oli ajamassa NSW:ltä takaisin Gold Coastille tai siis muutti takaisin sinne ja pysähtyi tähän pariksi yöksi. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, koska hän lähti NSW:hen samana päivänä kun minä silloin huhtikuun alussa. Oli kiva vaihtaa kuulumiset ja näyttää Macleania & Yambaa hänelle – ja tietty tätä mun arkea millaista nyt elän. Pikkasen erilaista kun Gold Coast arki 😉 Hän kysyi minulta jossain vaiheessa, että miten olen niin rauhallinen ja tasapainoisen oloinen. Hetken pohdin tätä myös itse, ja totesin että totta – olen todella tasapainossa ja calm tällä hetkellä. Koska yleensä olen se stressaava persoona ja ahdistun helposti. Vastasin ystävälleni, että jotenkin minulla on vain kaikki asiat tällä hetkellä niin hyvin. Vaikka olen työtön, en tiedä tulevasta, rahat käy vähiin, olen kaukana kotoota, corona… silti tunnen oloni hyväksi. Sanoin myös, että se johtuu varmaa siitä, että minulla on katto pään päällä, minulla on rahaa maksaa laskuni, minulla on ihana perhe ympärilläni, ei tarvitse laskea pennejä että saanko ostettua ruokaa itselleni, eikä tarvitse miettiä mitään miesmurheita! Joka päivä olen vain kiitollinen, että ystäväni ottivat minut tänne ”huostaan” <3 (vähän tuli tippa linssiin tässä, kuinka paljon sitä arvostaakaan sitä, että ihmiset auttavat toisia joilla on vähän vaikeaa.)

Soitin tässä muutama viikko sitten yhdelle suomalaiselle agentille, joka auttaa suomalaisia tällä opiskelu asioissa. Olin ollut häneen jo yhteydessä alkuvuodesta ihan vain kysyäkseen miten koko opiskelu juttu täällä Australiassa menee. Minulla on siis tällä hetkellä tätä working holiday visaa jäljellä 2,5kk. Kun juttelin hänen kanssaan puhelimessa selvisi, että saan opiskella tällä visalla 4kk (minulla ei ollut tästä mitään tietoa)! Tämä oli siis aivan erinomainen uutinen, koska mietin että mitä hittoa nyt teen loppuajan tai lähinnä, että tuntuu vain turhan pantilta olo tällä hetkellä, kun ei ole töitä, ei opiskele ei oikeen ole elämässä mitään rutiinia, joten olin niin onnellinen että voisin opiskella! Minullahan oli suunnitelmissa enivei aloittaa opiskelut, sitten kun tämä visa umpeutuu elokuun lopussa – mutta hyvä, että voin aloittaa jo nyt. Pari päivää meidän puhelun jälkeen olinkin jo täyttämässä koulun hakupapereita. Minulla oli kaksi koulua mielessä, toinen Gold Coastilla ja toinen Brisbanessä, tein molemmista vertailua ja päädyin Gold Coastin kouluun. Samalla sain myös kuulla, että yksi kaverini suomalainen tuttu aloittaisi myös tässä koulussa! Minulla oli noin tunti aikaa täyttää koulun hakupaperi, jos halusin kurssit alennushinnalla. Toiveenani olisi, että olisin alkanut opiskelemaan ravintoterapeutiksi, mutta se olisi maksanut sellanen 18 000 AUD VUODESSA – joten juu ei 😀 Halusin myös alkaa opiskelemaan, jotain josta haluan ammatin sekä mikä kiinnostaa minua. Päädyin siis valitsemaan Certificate 3 & 4 in Fitness kurssit, eli valmistun Personal Traineriksi sekä liikuntaohjaajaksi. Koulu kestää yhteensä 1,5 vuotta. Voin kirjoittaa vielä tarkemman postauksen tästä kouluun hausta.

Noin viikko sitten koulusta tuli hyväksymiskirje, että olen päässyt kouluun! Kouluni alkaa jo 29.6 eli kaikki tämä tapahtui aika nopeasti! Muutan takaisin Gold Coastille tuossa reilu viikon kuluttua! Tuntuu jotenkin niin hassulta… mutta silti oon tosi innokkaana! Varmaan tulee kova ikävä tyttöjä ja Lunakoiraa – koska ne ovat olleet nyt mun jokapäiväistä arkea. Samalla myös tuntuu oudolta mennä takas, koska tällä hetkellä tää Maclean tuntuu mun kodilta ja tämä asunto tuntuu mun kodilta. Tulihan tässä vietettyä se 3kk. No onneksi tää on lähellä niin pääsen aina kylään 🙂

Ens viikolla pitääki sitten alkaa käymään vähän tavaroita läpi ja taas pakkamaan mun kaksi matkalaukkua 😀 Pitäisi myös löytää joku asunto mulle Gold Coastilta, mut eiköhän se tästä taas ala rullaamaan – toivon mukaan 🙂

Toivottavasti hetkeksi kaikki vastoinkäymiset olisi nyt koettu ja vois taas vaan nauttia elämästä! Seuraava postaus tuleekin varmaan sitten kun olen aloittanut koulun ja miltä taas Gold Coastin elämä tuntuu.

Ja näin siinä käy kun ei hetkeen kirjoita… romaanihan tästä melkein tuli! 😀

<3 Fanny

puheenaiheet mieli oma-elama matkat