Koti-ikävä ja tunteet

Olin hyvin tietoinen siitä, että kun lähden tälle reissulleni koti-ikävä iskee ei yhden kerran vaan varmasti aika monesti. Ajattelin Suomessa, että Balilla minulla tuskin hirveetä koti-ikävää iskee, koska tämä maa on minulle kuin toinen koti. Enemmin olin varma siitä, että Australiassa (tai mihin lienee nyt sitten päädynkään) tulee se suurin koti-ikävä ja monesti. Nyt alan pikkuhiljaa tajuamaan, että en näe perhettäni hetkeen. Olen esimerkiksi äitini kanssa erittäin läheinen ja kun näin aamulla kuvan minusta, veljestäni ja äidistäni hymy suissa Helsinki-Vantaan lentokentällä – tajusin, etten oikeasti näe äitiäni niiiin pitkään aikaan. Olen siis itkenyt koko aamun nyt tässä sängyllä ja päätin samalla kirjoittaa tätä – koska nyt on tunteet pinnassa ja varmasti kirjotan siltä miltä sydämessäni tuntuu.

Useasti pohdin tämän viimeisen puolen vuoden aikana, että haluanko oikeasti lähteä noin kauas. Olisiko sittenki Euroopan maista joku hyvä? Myös monet ihmetteli sitä, että lähden yksin. Ja kyllä – toki olisi ollut ehkä helpompi lähteä tänne kaukaisuuteen näin pitkälle reissulle ystävän kanssa kuin yksin. Mutta toisaalta koin, että minun pitää tehdä tämä matka itseni kanssa.

En suinkaan paennut mitään ja lähtenyt tälle matkalle sen takia. Niin kuin ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, olen haaveillut tästä varmaan 8 vuotta. En tiedä vain miksi en ole lähtenyt aikaisemmin. Ehkä on pelottanut vain liikaa pystynkö tähän. Ehkä olin liian nuori lähteäkseen. Ehkä elämäntilanteeni oli silloin niin kunnossa, että en tahtonut edes lähteä.

Kun aikuistut ja alat oppimaan itsestäsi, tiedät mitä haluat. Itselleni tämä tapahtui noin vuosi sitten. Olin ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa reissussa itseni kanssa (3 viikkoa Balilla) ja pohdin asioita. Palattuani Suomeen elokuun alussa aloin oikeasti miettimään mitä tahdon elämältäni tällä hetkellä. Onko tämä se elämä mitä tahdon elää? Ja valitettavasti vastaus oli ei. Mietin pitkään, miten pystyn tämän unelmani toteuttamaan. Onko tässä mitään järkeä olen 30 vuotias. Muutaman kuukauden ajan ajatukseni kävivät vuorotellen ”lähden” / ”en lähde”fiiliksillä. Olin miettinyt jo viime kesänä, että lähden tammikuussa. Mutta sain työtarjouksen ja ajattelin, että katson vielä sen kortin ja mietin myöhemmin mitä aion tulevaisuudessa tehdä. Tammikuussa 2019 tein päätöksen, että lähden. En kertonut tästä monelle – parhaille ystävilleni tietenkin. Tammikuun lopussa irtisanoin vuokra-asuntoni ja muutin ystäväni luokse rivarin vierashuoneeseen. Myin paljon tavaroitani pois. Sitten aloin pikkuhiljaa tajuamaan, että olen oikeasti lähdössä! Ostin lentolipun ja irtisanoudun töistä pari kk ennen lähtöä. Ajatukseni oli tosiaan, että olen ensiksi Balilla ”lomalla” 3kk ja sitten suuntaan Australiaan vuodeksi Working Holiday visalla ja teen töitä. MUTTA niin kuin olen sanonut monelle, että en voi tietää mitä esimerkiksi tässä 3kk aikana tapahtuu ja mistä löydän itseni syyskuussa. Tai jos sairastun tai perheeni sairastuu tämän vuoden aikana, on ilmiselvää että tulen kotiin heti.

Tällä hetkellä fiilis on enemmän go with the flow. 

Ainut asia jonka tiedän syvällä sisimmässäni on se, että minun piti lähetä ja tehdä tämä reissu itseni kanssa.

Kuva kertoo enemmän kuin nämä 450 sanaa.

perhe ajattelin-tanaan ystavat-ja-perhe oma-elama

Kuukausi takana

Tasan kuukausi sitten lähdimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää suuntana Denpasar, Bali. Lähteminen oli todella helppoa itselleni, koska Linda lähti mukaani. Tämä viimeinen kuukausi on itselleni enemmän tuntunut lomalta kuin siltä, että itseasiassa tällä hetkellä kotini on Bali. Jotenkin nyt on ihanaa, että nyt alkaa se arki ja saa tehdä itse mitä haluaa ja milloin haluaa. Tottakai tuntuu vieläkin vähän oudolta, että en mene aamupalalle tai ole poolilla Lindan kanssa 😀 Vietimme kumminkin täällä yhdessä aikaa lähes 24/7 tämän kuluvan kuukauden aikana. Paljon on tultu tehtyä kuukauden aikana ja olemme myös tosi paljon vaihtaneet kaupunkia – eli aikamoista nyt sinne ja sit sinne ja nyt tänne meininkiä – ja välillä myös oli aika aikataulutettua päivää 😀 Onneksi olemme olleet täällä molemmat niin monta kertaa yhdessä, että meillä hyvin sujuu päivän ”rutiinit” ja ne ”aikataulut” 😀 Itseäni ehkä eniten tässä kuukauden aikana on hirvittänyt tämä dokauksen määrä! Olen siis erittäin helpottunut, että nyt saan vaan olla ja treenata 😀 Eikä tarvitse hetkeen dokailla. Toki hauskaa meillä aina on ollut, kun olemme lähteneet ulos – mutta itse huomaan vain, että kroppani ei kestä tällaista määrää alkoholia. Nyt onkin siis aika aloittaa vähän terveellisempi elämä eli minulle ”normi” elämä täällä 😀 Ai että odotan vaan, että alan käymään taas salilla säännöllisesti! Hiukan on kropassa nestettä 😀

Myös univelkaa on aivan hemmetisti! Suomessa kuin yleensä nukuin aina melkein joka yö 8,50h-9h. Niin täällä on tullut nukuttua 4h-7h. Ehkä kahtena yönä olen nukkunut tämän kuukauden aikana 9h. Olin myös flunssassa kaksi viikkoa, niin myös se verotti kehoa ja mieltä aika paljon. Yleensä kun levätään tuo aika, mutta täällä ei ollut aikaa lepäämiselle 😀

Nyt kuin jäin ”yksin” tänne Balille hengailee on myös hyvä aika tutustua muihin ihmisiin 🙂 Bägiksen (aka Tomi) kautta tutustuin suomalaiseen Jenniin, joka on täällä töissä. Ihan kiva tuntea joku, joka asuu täällä myös niin saa seuraa vaikka dinnerille tai drinksuille.

Tässä viimeisten 5 päivän aikana on kaksi kertaa tullut itku. Muuten on aika hyvin mennyt 😀 Äiti ei kyllä vieläkään suostu facetimee, koska kuulema pillitäisi vain. Laitoin hänelle viikko sitten ääniviestin ensimmäistä kertaa – niin kuulema jo silloin pillitti kun kuunteli sen 😀 No ehkä kohta 😉 Koti-ikävä ei vielä ole iskenyt, mutta eiköhän sekin tässä tule kun viettää nyt aikaa yksin. Kävin jopa yhdillä Tinder treffeillä pari viikkoa sitten, mutta ylläri ei miehestä enää kuulunut sen jälkeen 😀 Ois kyllä kiva löytää joku kiva kundi kenen kanssa hengailla täällä 🙂 Mutta nyt annan itselleni hetken laatuaikaa, treenaan, nukun, syön hyvin ja tietty vähän otan aurinkoa 😉

Käytiin sunnuntaina jäähyväis illallisella Lindan, Tomin, Jennin ja yhden norjalaisen kundin kanssa La Baracassa (mun favorite italialainen rafla täällä!). Kävin itseasiassa viime kesänä myös tuolla samassa paikkaa jäähyväis dinnerillä yhden kundin kanssa, ennen kuin lähdin seuraavana aamuna kotia kohti 😀 Käytiin juomassa vielä yhdet limukat Deussissa Lindan ja Bägiksen kanssa ja sitten olikin jo aika sanoa Bägikselle ”moikku!”. Bägis on kanssa sellainen Bali ravaaja, että voi hyvinkin olla että kerkeen nähdä hänet jo uusiksi täällä, ennen kuin lähden Balilta pois 😀 Menin vielä käymään Lindan kämpillä ja hengattiin siinä vielä hetken yhdessä, pakattiin Lindan kamoja ja sain myös paljon tavaraa Lindalta mitä hän ei aikonut viedä Suomee enää takas. Kiitos näistä tulevat erittäin tarpeeseen <3 Parkkiksella sanottiin sitten heipat ja ”nähdään puolen vuoden päästä”. Nyt kun sitä ajattelee kirjaimellisesti tuo puoli vuotta kuulostaa ikuisuudelta – PUOLEN VUODEN PÄÄSTÄ! Huh. Kummiskin asuttiin 3kk yhdessä Suomessa sekä täällä melkein kuukausi samassa huoneessa 😀 Kumpikaan ei kummiskaan itkenyt 😉 Itkettiin molemmat niin paljon silloin Helsinki-Vantaalla, että taisi silloin tulla jo osa. Ja kun tietää, että näkee toisen taas muutaman kuukauden päästä. Okei okei tämä taas kuulostaa siltä, että olemme vanha pariskunta – mutta ehkä me vähän ollaankin 😀

Odotan myös ihan sikana, että nään mun veljen puolen vuoden päästä <3 (*itkukohtaus*). Pyysin myös äitiä laittamaan mulle 3 viikoksi Eurojackpotin, eli jos sieltä suurempaa summaa tulee – aion lennättää mun ystävät tänne 😀

Nyt mulla valuu jo kyyneleet näppäimistölle – joten aika laittaa kone kiinni. Myös ripsihuolto alkaa kohta niin menen tästä kuivattamaan ripset 😀

<3 Fanny

ps. skootterin ajo sujuu jo hyvin! Thank God opettelin sen!

pps. en pysty lukemaan tätä tekstiä uusiksi, koska alan pillittää – joten kirjotusvirheitä voi olla hyvinkin paljon! #sorrynotsorry

perhe mieli ystavat-ja-perhe oma-elama