Niin kuin otsikko jo sen kertoo, minulla on uusi osoite.

Sain viikko sitten maanantaina ikävän puhelun aamulenkkini päätteeksi. Työpaikaltani soitettiin, että valitettavasti joudumme päättämään työsuhteesi tämän Covid-19 takia. Menin kotiin ja itkin hysteerisesti ja jopa tärisin. En odottanut, että näin tulee käymään vaikka kyllähän sitä tiesi j näki ympärillä mitä tämä Covid-19 on aiheuttanut. Mutta en olisi uskonut, että työsuhdettani päätetään.
Laitoin tietty heti viestiä äidille että työpaikka meni. Myös parhaille ystävilleni täällä ausseissa laitoin itkuisen ääniviestin Whats Appissa, että näin kävi. Tunnin istuin sängyn reunallani – edelleen hikiset lenkkivaatteet päällä itkien.

Mietin mitä nyt. En halua Suomeen. Ja viisumia on vielä jäljellä 5kk. Mietin, että ei voi olla totta että Aussi vuoteni meni näin ja joudunko tosiaan lähtemään kotiin nyt jo. Hetken tuumailun jälkeen tai no muutaman tunnin, päätin että en – en lähde Suomeen vielä p**kele. Teen kaikkeni vielä täällä, jotta koen tämän vuoden täällä jolle seikkailulle lähdin kesäkuussa 2019.

Onneksi ystäväni asuu NSW:ssä ja hän sanoi, että Fanny olet aina tervetullut meille asumaan. Joten hetken mietittyäni ajattelin, että tämä on ainut vaihtoehtoni tällä hetkellä. En meinaa pysty asumaan vuokralla jollen ole töissä ja saa tuloja. Juttelin kämppikseni kanssa samana iltapäivänä ja kerroin, että valitettavasti minun on pakko muuttaa pois. Minulla oli 2 viikon irtisanomisaika. Sanoin, että tietty maksan sen 2 viikon vuokran vielä – mutta todennäköisesti muutan jo tällä viikolla pois, koska pelkään että rajat sulkeutuvat Nsw:hen. Kämppikseni oli ihanan ymmärtäväinen ja sanoi, että minun ei tarvitse maksaa 2 viikon vuokraa hänelle ja hän antaa myös takuuvuokrani takas koska tietää että tarvitsen näitä rahoja <3

Joten pakkasin elämäni kahteen matkalaukkuun kolmessa päivässä ja muutin ystäväni luokse tänne Macleaniin. Bussi vielä onneksi kulki, joten pääsin tänne hyvin. Ystäväni ei voinut hakea minua, koska QLD rajat ovat kiinni. Mutta bussimatka meni tosi hyvin n. 2,5h ja vain 8 matkustajaa bussissa.

Tällä hetkellä siis asustelen täällä jonkun aikaa ja mietin mitä seuraavaksi ja toivon, että tämä tilanne vähän rauhoittuisi. Olen myös miettinyt, että menisin farmille töihin. Ajatuksenahan oli, että hakisin student visaa elokuussa ja jäisin tänne ja aloittaisin opiskelut lokakuussa. Mutta mikäli minulla ei ole töitä en saa myöskään säästettyä rahaa student visaa. Joten tuo vaihtoehto jää nyt nähtäväksi. Elän tällä hetkellä viikko kerrallaan.

Olen itse aika ihmeissäni, miten en stressaa niin paljoa tällä kertaa. Silloin viime syksyllä kun etsin täällä töitä hulluna ja rahat lopussa stressasin niin paljon. Nyt jotenkin ei ole ollenkaan tuo sama stressi päällä vaikka olen työtön ja vain vähän säästöjä tilillä. Ajattelin yllättävän positiivisesti tällä hetkellä ja itseasiassa on aika hyvä olla. Ehkä suurin syy tähän on juuri se, että en koe todellakaan tätä yksin – vaan koko maapallo. Ja toisekseen myös se, että pääsin asumaan tänne ystäväni luokse – niin minulla on sentään katto pään päällä ja vatsassani ruokaa.

Ei voi sanoa muuta, kun että aikamoisia aikoja eletään. Ja se että, kun lähdin tälle reissulle en todellakaan ajatellut, että tämä vuoteni Australiassa tulee olemaan tällainen. No ainakin on kokemusta rikkaampana ja ihmisenä vahvempi 🙂

tsemppiä hirveesti joka ikiselle! Stay safe and stay home <3