”Australiasta saa niin helposti töitä!”

Tuota lausetta kuulin aika paljon, kun lähdin Suomesta.

Mutta tässä sitä ollaan… edelleen työttömänä.

Olen nyt etsinyt töitä kunnolla noin kuukauden verran, tarkoittaen sitä että etsin töitä joka ikinen päivä. Tulin Australiaan vähän yli 5 viikkoa sitten ja aloitin työn haun jo Balilla ollessani, mutta silloin lähetin vain muutaman työhakemuksen. Aloitin vasta kunnolla etsimään töitä, kun olin ollut Ausseissa noin kaksi viikkoa. Oma taustani työelämästä on yli 5 vuotta Sokokselta, respatöitä tehnyt kanssa yli 5v ja viimeiset vuodet olin HR-koordinaattorina sekä Hallintokoordinaattorina. Olen ollut leffateatterissa töissä, olen siivonnut, olen ollut personal assistant ja kerroshoitajana. Puuttuukohan vielä jotain 😀 Aloitin siis työn teon 16-vuotiaana. Ja siitä asti on hommia painettu!

Olen tällä hetkellä hakenut töitä mistä minulla on kokemusta, lähinnä retail eli vaatekaupat ym. sitten olen hakenut respa töitä, ja viimeisimpänä housekeeping (mistä minulla ei ole hotellista kokemusta kylläkään, mutta muuten). Olen lähettänyt 50 hakemusta tässä 5 viikon aikana. Kolmeen paikkaan olen saanut haastattelun; kenkäkauppaan, H&M ja Cotton On. Eli ihan perus osa-aikaisen myyjän paikka. Aloitetaan vaikka siitä, että kerron miten nuo haastattelut täällä hoidetaan….

Kaksi viikkoa sitten minulla oli ensimmäinen haastattelu – ryhmähaastattelu kenkäkaupan joulusesongin myyjäksi. Menin paikan päälle ja meitä oli siellä 30 kandia yhteensä. Meidät jaettiin kolmeen eri pöytä ryhmään ja täytimme alkuun paperin, missä kerrotaan miten olet käytettävissä, suosittelijat ja perustiedot itsestäsi. Tämän jälkeen oli ensimmäisen tehtävän vuoro; sinun piti jutella parisi kanssa ja kertoa itsestäsi sekä miksi valitsit juuri nuo kengät tänään päälle. Tämän jälkeen jokainen pari vuorotellen meni ”luokan” eteen kertomaan toisesta. Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen ”ööö” -olo. Eli tuo pari nyt kertoo minusta sitten sen minkä muistaa mitä olen sanonut?! No onneksi tämä pari muisti hyvin työkokemukseni ym. ja kertoi hyvin minusta mitä hänelle olin kertonut. No sitten olikin seuraavan tehtävän vuoro ja nyt vuorostaan meidän piti pöytä ryhmässä yhdessä miettiä mitä customer service meille jokaiselle tarkoittaa ja mitä on hyvä tiimityö. Ja taas noustiin vuorotellen ylös ja kerrottiin kaikille omat vastaukset. Viimeinen tehtävä oli, että meidät jaettiin 3 hengen ryhmiin ja saimme malli asiakkaan ja meidän piti hänelle valita kengät kenkä valikoimasta. Tämän jälkeen menimme jälleen ”luokan” eteen kertomaan miksi valitsimme juuri nämä kengät tälle asiakkaalle ja mitä hyötyä niistä on asiakkaalle. Tämä koko haastattelu kesti 2h. Lopuksi kiitettiin osallistumisesta ja sanottiin, että 2 viikon sisään tulee meili miten kävi. No minulle eilen tuli meili ja en päässyt jatkoon.

Toinen ryhmähaastatteluni oli torstaina. Tämä oli kanssa joulusesongin myyjä vaateliikkeeseen. Menin paikan päälle ja siellä melkein kaikki muut olivat 20-23 vuotiaita, tunsin itseni vanhaksi 😀 No sitten vaan ryhmä sisään huoneeseen, tällä kertaa meitä oli noin 20 kandia. Meidät jaettiin kahteen eri ryhmiin. Ja sitten alkoi taas tämä ihme rumba..Ensiksi oli jälleen parijuttu, eli kerrot parille itsestäsi ja sinä kerrot hänestä. No tällä kertaa parini muisti vain, että olen Suomesta ja muuttanut vähän aikaa sitten Australiaan ja tykkään urheilla. Eihän siinä. Mites tuo yli 5v kokemus vaatteiden myynnistä, toiminut team leaderinä ja tehnyt asiakaspalvelu työtä melkein 15 vuotta ?? 😀 No olisin kertonut seuraavaksi paristani, mutta ”ohjaajat” skippasivat minut ja siirtyivät seuraavaan pariin. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän naurattaa tää homma 😀 Seuraavana oli vuorossa ”kumman ottaisit” – tässä kysyttiin esim. lentäisitkö vai olisitko näkymätön, Instagramista luopuminen vai Netflixistä luopuminen, ajassa taaksepäin meneminen vai ajassa eteenpäin meneminen. Sitten viitattiin niin miten sitten tykkäsi ja sai kommentoida. Kommentoin kylläkin aina kun sain puheenvuoron 10 muun joukosta…. Viimeinen tehtävä oli, että mentiin pöydän ääreen ja saimme kasan t-paitoja sotkuisesti pinoon ja pöytä piti järjestää myymälä kuntoon. NO JESTAS tätähän hommaa tein Sokkarilla päivät pitkät! Osa henkilöistä ei osannut edes viikata t-paitaa oikein…”Ohjaajat”tulivat välillä sotkemaan pöytää ns. asiakkaana ja kyselemään. No eipä ohjaajat tulleet sitten sille puolelle pöytää missä minä olin. Alko tuntumaan jo aivan turhauttavalta olla täällä ”haastattelussa”. Lopuksi kokoonnuimme ryhmiin takaisin ja jos kuulit nimesi pääsit jatkoon. No enpä päässyt. Tämä haastattelu kesti noin 20-30minuuttia.  Kun lähdin kotiin, oli ensimmäistä kertaa paskamaku suussa. Ymmärrän, että hakemuksia tulee paljon ja pitää tehdä nopeasti haastikset kun massaa on. Mutta silti olen ollut töissä melkein 4 vuotta rekryfirmassa ja nähnyt miten ryhmiksiä kampanjoihin tehdään ja miten ylipäätänsä haastattelut hoidetaan. Mutta tästä jäi kyllä ihan ihme olo.. ensimmäiset fiilikset oli, että ne valitsivat kaikki nuoremmat, ihan sama oliko kokemusta vai ei, tai valitsivatkin ulkonäön perusteella? Vai valitsivat vaa sokkona tai ne jotka olivat hiukan enemmän äänessä. En tiedä. Tajusin ratikassa, että eihän noissa ryhmähaastatteluissa pääse kertomaan itsestään mitään, työkokemuksesta tai saatika, että saat puheenvuoron siellä. Tuurilla sitten vaan toivoo, pääseekö jatkoon vai ei. Ei sillä kokemuksella nähtävästi täällä Australiassa ainakaan näissä hommissa ole väliä 😀 No ensi viikolla taas yksi ryhmähaastattelu liikkeeseen johon todellakin haluan töihin! Ei auta muuta kun toivoa, että menee hyvin ja olisi vähän erilainen kun nuo aikaisemmat.

Sitten taas kun olen hakenut esimerkiksi siivoojan töitä täältä, en saa millään. Koska niihin vaaditaan taas ihan hirveät kokemukset… Respa töistä ei ole vielä kuulunut mitään.

Joka aamu herään, avaan läppärin ja katson onko uusia työpaikkoja tullut joihin voisi hakea. Kuukauden päästä olisi pakko aloittaa työt, koska matkasäästötili hupenee kovaa vauhtia. Ajattelin seuraavaksi suunnata työnhaun ravintola-alalle. Katsotaan tärppäisikö sieltä!

Moni on sanonut, että suhteilla täällä saa työpaikan helposti. No eipä paljon suhteita ole 😀 Yksi suomalainen tyttö vinkkasi minusta hänen töihin ja laitoin cv, mutta eipä ole kuulunut. Ei varmaan taaskaan kokemus riitä siivoushommiin.

Myös olen kuullut, että ehkä cv:ni on liian hyvä – tarkoittaen, että minulla on liian hyvät työkokemukset tällä working holiday visalla haettavaksi tai kun olen hakenut näitä perus töitä. Kai sitä pitää nyt sitten vaan uskaltaa hakea toimisto duuneihin ja noihin ammatteihin mitä olen tehnyt Suomessa viime vuosina.

En ole nukkunut 3 päivään kunnolla ja herään öisin, kun tämä alkaa jo ahistaa tämä työnhaku. Vaikka olinkin varautunut kahteen kuukauteen, että en saa töitä – mutta sekin aika alkaa kohta täyttymään…