Seikkailu alkakoon!

Istun tällä hetkellä lentokoneessa matkalla Dohasta Balille. Kaksi kertaa oon yrittänyt avaa konetta mutta ei ole tullut mitään järkevää kirjotettavaa mieleen, koska ajatukset ovat ihan sekasin.

Niin paljon on tapahtunut tässä viimeisen viikon aikana. Olen yrittänyt saada kaikki asiat hoidettua Suomessa ja nähdä tosi paljon kavereita. Vietin viime keskiviikkona läksiäisiä lähimmäisille kavereilleni, oli ihanaa että niin moni pääsi paikalle <3 KIITOS SIITÄ! Sain myös ihania kortteja missä oli ihania tekstejä sekä ihania lahjoja, jotka voin ottaa reissuun mukaan muistoiksi ja käytöksi.

Multa kysyttiin kaksi kuukautta sitten jännittääkö mua yhtään lähteminen  ja silloin sanoin, että nooooh eiii! Viimeisillä kahdella viikolla alkoi pikku hiljaa tulla pientä jännitystä. Viikonloppuna kun pakkasin matkalaukkuja ja siivosin huonettani tyhjäksi – tajusin et ei hemmetti nyt on lähtö oikeesti lähellä! 😀 Lähtöpäivänä näin vielä kavereita ja tietenkin jätin tietyt hoidettavat asiat tälle päivälle ja meinasi jo käpy palaa stadissa, kun asiat ei rullannut. Syötiin vielä perheen kanssa mun luona yhdessä ja pakkailtiin viimeisiä tavaroita kasaan. Äiti ja Miika vei Lindan ja mut kentälle – thank god oli sittenkin kaksi autoa koska tavaraa oli sittenkin aika paljon ja matkalaukut isoja SEKÄ PAINAVIA! 😀

Lentokentälle mentäessä check -inissä oli hirveä säätö. Checkattii meitä sisään joku puoli tuntia ainakin. Lindan liput oli ok, mutta kun näytin mun lentolippua niin tiskityttö alkoi ihmettelemään onko nämä liput ok. Olin jo et mitäs helvettiä. Sitten hän oli, että hänen pitää mennä varmistamaan esimieheltä onko mun lentoliput ok. Mulla on siis Suomesta haettu 2kk viisumi Balille ja poistumislippu maasta tämän jälkeen niin kuin pitääkin. En tiedä mikä säätö siinä oli. Sitten vielä tyttö lähti kyselemään joltain toiselta naiselta lipuistani. Nainen onneksi sanoi heti, että liput ovat ok että ei tässä ole mitään. Olin jo jossain vaiheessa ihan varma, että Linda lähtee lennolla Balille ja mä autokyydillä tyyliin Askolaan 😀 Onneksi molemmat pääsi loppujen lopuksi matkalle 🙂 Sitten olikin vuorossa äidin ja veljen hyvästeleminen. Tiedettiin jo äidin ja Lindan kanssa aikoja sitten, että tästä tulee kyllä sitten pikku show kentällä 😀 Äiti oli kovasti koko päivän tsempannut itseään eikä itkenyt kertaakaan mun luona (ainakaan että olisin nähnyt ;)). No oikeassahan oltiin ja kun halasin äitiä ennen turvaselvitystä itkuthan siitä pääsi molemmilta – ja myös vieressä seisseeltä Lindalta. Saatiin aika hyviä kuvia talteen tästä itkuhetkestä 😀 No kun halit ja heipat oltiin saatu sanottua, mentiin turvatarkastukseen ja eiköhän sitten purkautunut multa kunnon itkut juuri siinä – räät vaan valui nenästä molemmilta 😀 Viimiset vilkutukset ovilta ja se oli sitten menoa! Vieläkin mietin, että onneksi Linda oli mun mukana ja mentiin samalla lennolla. Jos olisin lähtenyt yksin nyt suoraan Ausseihin, en tiedä olisinko selvinnyt koneeseen vai olisiko pitänyt lähteä Ambulanssilla Haartmanniin – kun on pikkasen herkkä ihminen 😀

Ensimmäinen lento meillä meni tosi hyvin, nukuttiin melkeen koko 6h. Nyt olisi vielä 4h 40 minuuttia lentämistä ja sitten ollaankin kohteessa <3

Seuraava postaus tuleekin sitten Balilta 🙂