Riko vaan, olen jo rikki.

Niin pieninä palasina,

ettei mua korjata vois kuitenkaan.

Mitä sen on siis väliä,

jos rikot vähän lisää?

Se on tuttua kipua,

ainoa asia,

jota osaan tuntea.

Siis riko vaan,

anna mun tuntea se kipinä,

se hetki ennen seuraavaa säröä.

Riko vaan,

ei sen oo niin väliä.

Riko lisää,

riko uudestaan.

Anna mulle vielä kerran se kipinä.

-Eve