Kivi

Pinnan alla palaa ja kipinöi,

haluan ja tarvitsen huomiotasi.

Ulospäin olen kylmä ja tasainen kivi,

heität leipää ja se uppoaa.

Kevyt ja huoleton hetki sinulle,

etkä muista minua enää huomenna.

 

Enkä huuda perääsi koska et kääntyisi kuitenkaan.

Pinnan alta ääni ei kuulu,

mutta huutaminen sattuu kun siihen ei saa vastausta.

Siksi on parempi olla hiljaa,

ääneti odottaa,

että joku poimisi kiven ja pitäisi sitä aarteenaan.

 

Mutta meren pohja on täynnä kauniita kiviä.

Miksi joku huomaisi juuri minut,

jollen taistele tilastani?

Virta hioo minusta viimeisenkin terän jolla taistella.

 

Ehkä jonain päivänä se hioo timantin minussa näkyviin.

 

 

-Eve