Kuka seisoo omilla jaloillaan?

Vaihdoimme tässä eräs kaunis päivä kuulumisia isoäitini kanssa puhelimitse. Käytiin siinä sitten läpi sukulaistenkin kuulumisia, kuten asiaan kuuluu. Tuli puheeksi, että suunnilleen minun ikäiseni vastikään valmistunut serkkutyttö on saanut töitä. Ja talonkin ovat ostamassa. On se hienoa. Siinä se sitten tuli puhelun lopuksi:

”Voikun sitä vielä eläisi sen aikaa että näkisi sinunkin seisovan omilla jaloillasi.”

Anteeksi…. MITÄ?!?!

Niin. 25 vuotta ja minulla on maisterinpaperit miltei kourassa alalta, jolla on hyvä työllisyystilanne. Valmistun täysin ajallaan vaikka olen tehnyt koko opintojeni ajan ja jo ennen sitä töitä ja elättänyt itseni. Toki hanttihommia, mutta kuitenkin — olen kantanut vastuun omasta taloudestani. Kertaakaan en ole joutunut pyytämään vanhemmiltani rahaa. Välissä asuin ulkomaillakin ja pärjäsin vallan mainiosti omillani.

Mitä teki sillä välin serkkutyttö? Eli monta vuotta täysin poikaystävänsä rahoilla. Hankki lapsen ja meni naimisiin. Soitti viikonloppuna vanhemmilleen, että lapsi tarvitsisi uusia vaatteita. Sai muutaman kympin ja osti siideriä. Sai lopultakin ammattitutkintonsa valmiiksi ja sai nyt siis ensimmäisen hieman pidemmän sijaisuutensa.

Mutta serkkutyttö on #naimisissa ja elää perhe-elämää. Hänellä menee siis hyvin. Minä olen #sinkku. Voi voi kun sekin löytäisi jonkun.

Kuka seisoo omilla jaloillaan?

-Eve