Ristiriitaista.
Miksei aina voi saada kaikkea heti? En haluaisi kuin ihan muutamaa asiaa. Haluan kesän ja Helsingin ja kaikki rakkaat ihmiset täällä ja olla töissä ja tienata rahaa. Samalla toivon, että kesätyö vetelisi jo viimeisiään, olisi jo syyskuu ja saisin hypätä lentokoneeseen ja matkustaa Atlantin ylitse sydämeni perässä. Ihan realistisia toiveita kaikki.
kuva weheartit.com
Koska niin se nyt on, tuli syksy kuinka rytinällä tai madellen tahansa, lähtee tämä tyttö Ameriikkaan. En ole ikinä lukeutunut Antti Tuiskun ykkösfanikaartiin, mutta jotain se Anttikin selkeästi tietää: sydän tekee mitä sydän haluaa. Tekemättömiä asioita kun katuu ihan oikeasti paljon enemmän kuin tehtyjä. Sitä paitsi, kotiin pääsee aina.
Viime päivät olenkin siis tuskissani vääntänyt viisumihakemusta, vakuuttanut etten aio osallistua rahanpesuun tai elinkauppaan, ja samalla laskenut epätoivoisesti päiviä kalenterista.
Suurlähetystön haastattelua odotellessani olen jo sisustanut tulevaa yhteistä kotiamme (jota ei vielä ole olemassa), miettinyt kuinka monta paria kenkiä onnistun mahduttamaan matkalaukkuun sekä päättänyt, mitä puen päälle koneeseen. Tosin voi olla, että seuraavien 88 päivän aikana ehdin muuttamaan mielipiteitäni muutamaan otteeseen.
Voi ei! … Ja toisaalta voi miten ihanaa! <3
No hetkeks ainakii, puolen vuoden viisumia haen ekaksi ja sitte sille jatkoa 🙂