Vaikene sisäinen Johnny Depp. Mindfulness.
Viime viikonloppuna kävin Mindfulness kurssilla, kaksipäivää täynnä sekä teoriaa, että käytännön harjoitteita.
Varsinaista suomennosta sanalle Mindfulness ei ole, mutta sitä voisi kuvata (ja usein näin tehdäänkin) sanoin ”hyväksyvä tietoinen läsnäolo” tai ”tietoisuustaidot”.
Odotukseni kurssilta eivät oleet häävit. Ajattelin, että sielä käydään läpi jonkintyylisiä joogaliikkeitä ja harjoitellaan hengittämistä.
Ja kyllä, kumpaakin näistä tehtiin. Kuitenkin teorian kuunneltuamme ja tiettyihin asioihin keskittyessämme saimme koko 9 hengen ryhmä itsestämme irti odotettua enemmän.
Asian ydin, tai ainakin se miten minä asian tulkitsin, on hiljentyä aistimaan ympäristömme, oma itsemme ulkoisesti ja se mitä me juuri sillä hetkellä tunnemme. Pyrkimys on sulkea tai ainakin siirtää taka-alalle se ääni, joka päämme sisällä jatkaa puhumista kun oma suumme on hiljaa. Sille äänelle sai valitan nimen. Omani on Johnny Depp.
Sisäinen Johnny Deppini on se, joka herkästi arvostelee ja piiskaa omaa itseäni, se pitää minua valveilla kun pitäisi nukkua ja syyllistää silloin kun pitäisi ottaa rennosti. Niinkuin varmasti monen muunkin stressaantuneen ihmisen oma Johnny tekee.
Juju onkin siinä, että oppii hyväksymään Johnnyn puheet sellaisenaan. Ne eivät ole aina yhtä itseni kanssa ja minä itse voin päättää anttaakko tämän ”upean vaimonsa hempukan takia jättäneen miehen” puheille arvoa.
Kun pystyy siirtämään vaeltavan mielensä off-moodiin meille jää tilaa ja aikaa keskittyä vain olemiseen. Ihanan rento tyhjyys täytti mielen ja voimme keskittyä 100% siihen asiaan, mikä meille sillä hetkellä on tärkeää. Olkoot se sitten stressin poisto, univaikeudet, riippuvuus tai alakulo.
Ja olihan kurssilla tietoisuus harjoitteiden lisäksi myös Ashahi joogaa, mikä oli erittäin rentouttava, ikäänkuin voimaannuttava treeni.
Saimme hyvin materiaalia, paljon vinkkejä ja hyviä keskusteluja tämän kahden päivän aikana. Voin ehdottomasti suositella muillekkin!
Jos haluatte tutustua aiheeseen lisää niin kipaiskaa kirjastoon ja lainatkaa esim. seuraavat teokset:
Silverton, Sarah: Mindfulness
Kabat-Zinn, Jon: Kehon ja mielen viisaus. Tietoisen läsnäolon parantava voima.
Alidina, Shamash: Mindfulness for Dummies
Tolle, Eckhart: Läsnäolon voima. Tie henkiseen heräämiseen.
Olen aina ihaillut poikatyttöjä. Nyt olen pikkuhiljaa tajunnut, että minähän olen sellainen itse. Tottakai meikkejä ja mekkoja tulee vielä käytettyä ja on ihana laittautua ja näyttää hyvältä, mutta arkeni look alkaa vaateprojektin myötä koko ajan muuttumaan mukavammaksi ja vähemmän ulkonäköpaineettomammaksi. 
Sitä helposti unohtaa itsensä kun yrittää täyttää muiden odotuksia itsestään. Olen haaveillut siilitukasta niin kauan kuin muistan. Monesti olen miettinyt, miten vapauttavaa mahtaisi olla vetäistä koko pää koneella. Kuitenkaan en ole ikinä uskaltanut toteuttaa haavetta. olen ajatellut näyttäväni ihan pojalta, olen miettinyt, miten kalvakalta näyttäisin ilman hiuksia jne.
Mistähän se johtuu, että lyhythiuksisia naisia kuitenkin on niin vähän keskuudessamme. En ole koskaan saanut kasvojani yhtä kauniisti esille kuin nyt. Ja onhan se helppoa kun ei todellakaan tarvitse miettiä, miten ne hiuksensa laittaa.