Päivää.

Heissan turun sateesta!

Työmatkalla ollaan taas, joten valitettavasti vaatevaranto ei tänään kasva.

Olen tässä mietiskellyt omaa pukeutumistani tämän päivän aikana ja mietin kovasti, jotta miksi ihmeessä se on niin vaikea pukeutua fiksusti? Haaveilen aina sellaisesta ”vakavasti otettavasta” lookista, mutta jotenkin se ei ikinä tunnu omalta ja vaihdan johonkin rennompaan. Kärsin vaikealaatuisesta Valkoinen vaate -syndroomasta. Ne ei vaan pysy puhtaana. Ei mitenkään! Lisäksi kenkäni näyttävät aina olevan vähän rempsallaan ja meikkikin on viimeistään iltapäivällä vahingossa hieraistu silmän alle. Ihan kuin en 15 vuoden meikkauskokemuksella olisi vieläkään tottunut silmämeikin olemassa oloon.

Kun teen koulutuksia niin haluaisin pukeutua siten, että jo vaatteeni antavat minusta hyvän vaikutelman. Siksi pakkaan mukaan aina asiallisia vaatteita. Kuitenkin aamulla peilin edessä hartiani lysähtävät kasaan. Ei se toimi. Tuntuu kuin esittäisin jotain, yrittäisin olla tietynlainen stereotypia jostain.

Onko näin, ettei voittajaloimi tee ponista laukkahevosta? Ehkä kollegoideni antama lempinimi hömppäliisa on minun juttuni. Olla se hieman homssuinen ja höpsähtänyt..Helposti lähestyttävä ja maanläheinen. Eihän se tietotaitoani tai ammattiosaamistani vähennä tippaakaan, mutta jotenkin sitä haluaisi luoda vakavamman ensivaikutelman. Mutta ehkä se miten pukeudun kuvastaakin omaa intohimoani työtäni ja elämää kohtaan..En pidä turhasta stressistä ja toivon nauttivani elämän jokaisesta päivästä sekä kodin, vaatteiden, että työn osalta. Vaatetukseni perusteella sopisin välillä huomattavasti paremmin töihin lastentarhaan tai skeittikauppaan kuin kauneudenhoitoalalle. Äitini aina vetää kaapistani ”fiksuja” vaatteita..Miksi et pukeutdu näihin? Miksi teillä ei ole työasua? Itselleni on äärettömän vaikeaa valjastaa itseäni tiettyyn muottiin, jossa olo ei tunnu hyvältä. Uskon, että olen päätynyt ammattiin ja pärjännyt siinä olemalla rehellisesti oma itseni ja tekemällä parhaani. En ulkonäköni tai vaatteideni takia. Se, että joutuisin pukeutua epämukavasti veisi tavallaan maton jalkojeni alta. Haluan nauttia työstäni, joka kuitenkin vie ison ajan ja osan elämästäni ja jota todella rakastan ihan omana itsenäni. Ja kun pukeudun oman persoonani mukaisesti, on minulla myös hyvä olla. Uskon tämän välittyvän ympärilleni.

Kuinka paljon te luotte mielikuvia ihmisten pukeutumisesta? Onko esimerkiksi tatuoitu pankkivirkailija vähemmän luotettavan oloinen kun tatuoimaton? Entä myyjä? Mitä jos autokauppiaalla olisi huppari päällä? Tekisikö t-paita ja farkut Jari Sarasvuosta tai Hjallis Harkimosta vähemmän business miehen? Mitä jos Zaran myyjillä olisikin verkkarit?

Mitä mieltä te olette työasuista?