Kysymyksiä on tullut ja tässä hieman vastauksia.

Moro ihanat lukijat! (Ja teitä onkin yhtäkkiä jo paljon, iik!)

Muutama kysymys on herännyt mieleenne ja myös omaan mieleeni, tässä siis hieman vastauksia ja pohdintoja.

  1. Miksi otin meikit mukaan?

– Mietin itsekkin järkevää vastausta aika kauan. Meikit kun ei ole varsinainen vaate. Keksin ottaa ne mukaan projektiin vasta pakkaamisen loppusuoralla. Ajattelin, että ensimmäisen parin viikon aikana saan vaateista varmasti ns. peruspaletin kasaan. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, koska meikit menee jonkun vaatekappaleen edelle. Olisi hirveän kiva jo laittaa joku toinen paita päälle tai ottaa ne paljon puhumani sukat käyttöön ja takkikin tarvittaisiin. Kuitenkin täysin meikittä kulkeminen ei ole mitenkään luontevaa ja kaipaan väriä kasvoilleni valtavasti. 3 meikkituotetta siis vastaavat yhtä vaatetta. Näin pääsen helposti käsitykseen siitä, mitkä meikit koen tärkeimmiksi ja mitä en oikeastaan käytä vaikka ne laatikossa roikkuvatkin. Yleensä ostan meikkejä ihan kuin vaatteitakin. Kun jotain kivaa osuu silmään, se menee ostokoppaan vaikka varsinaista tarvetta sille ei välttämättä ole. Näimpä noita meikkejä on kertynyt jo aikamoinen määrä ja valitettavasti kosmetiikka ei säily määrättyä aikaa kauempaa mutta ovat sitäkin kalliimpia litrahinnoiltaan. Rahaa siis suorastaan valuu hukkaan heräteostoksia tehtäessä.

     2. Mitä teen lopuille vaatteilleni?

-Toivon löytäväni hyvän kanavan välittää vaatteet niitä tarvitseville. Toivoisin todella voivani viedä osan nuortenkoteihin,  jos vaikka ne tekisi jonkun iloiseksi. Lisäksi otan tavoitteekseni selvittää hieman miten vaatteita saa eritavoilla saa kierrätettyä..Siitä lisää myöhemmin.

     3. Eräs tuttu kysyi, onko minulla ongelma shoppailun suhteen.

-Sivusinkin jo aihetta Whaaat?! -postauksessani, kuitenkin haluan painottaa sitä, että vaikka vaatteita onkin kertynyt, en ole hankkinut shoppailun takia luottokorttia tai velkaantunut. Minulla ei ole maksuhäiriöitä ja laskujen maksut eivät ole erääntyneet ostosten takia. Tietenkin tiedän, että kaikki ylimääräinen rahani seisoo vaatekaapissa. Ja jo nyt minua ärsyttää, että näin on. Toivonkin, että jos joku tunnistaa itsensä minun tekstien kautta niin miettikää ja harkitkaa asioita kanssani. Onko näin isojen määrien kuluttaminen oikeasti tarpeellista? Keksittäisiinkö tässä pian uusia tapoja laittaa hienoja ja käyttökelpoisia vaatteita kiertoon?

     4. Joku kysyi, onko minusta tulossa joku ”hippi”.

– Elämänarvoni eivät aina ole olleet vihreät. Ja tuttavapiirini on ollut hieman ymmällään, että mistä nyt tuulee.

Kurkkuni alkaa täyttyä, mitä pidemmälle katson tapaa, jolla kuormitamme ja tuhoamme omaa palloamme. Pikavippien lisääntyminen, luotto-ongelmat ja kasvava velkaantuminen yli varojen ovat isoja asioita. Puhumattakaan siitä, miten tuhoamme luontoa oman ulkonäkömme ja hyvinvointimme tähden. Tuntuu, että monikaan ei pysähdy miettimään, miten asioita voisi tehdä toisin.

Kulutamme järjettömiä määriä, eikä laatu tai kulutustuotteiden pitkäikäisyys ole enää pääprioriteetti.

Nykyiseen talooni muutettuani, päätin että sisustamisessa ”kertakäyttöisten” ja ”heppoisten” huonekalujen osto loppuu. Kaikkea ei tarvitse saada heti ja olenkin tehnyt paikalliselta kirppikseltä mielettömiä löytöjä! Koko olohuoneen kalusto ja keittiokalusto irtosi alle kolmella sadalla. 50 -luvun sohva ja tuolit ovat ihanat, toki hieman kulahtaneet mutta niissä on henkeä. 80 -luvun keittiönpöytä notkahtelee hieman, mutta ainakin kuulen kun koira hyppää sille tekemään pahuuksiaan. 🙂 Remonttimme on vielä kesken ja olemme asuneet täällä yli vuoden. Hiljaa mietiskellen alan nähdä, mitä tänne vielä kaipaan, mutta jokaista nurkkaa ei ole pakko täyttää heti. Toivon, että vaatteiden kanssa opin saman asian. Etten osta välittömästi hienoa vaatetta vaan pohdiskelen sen tarvetta, katson josko samanlainen löytyisi kenties käytettynä.

Minun asiani ei ole mielestäni saarnata kenellekkään kuluttamisesta. Eikä se todellakaan ole tarkoitukseni. Tämä on minun oma henkilökohtainen haasteeni omia tottumuksia vastaan ja toivon voittavani sen. Jos se inspiroi jotakuta niin erittäin hienoa, jos se närkästyttää niin muistakaa, ettei minulla todellakaan ole aikomus korottaa itseäni muiden yläpuolelle. Tämän voi ajatella julkisena AA-kerhona tietyistä asioista elämässäni.

Rakastan edelleen muotia ja vaatteita, suhteeni niihin on kuitenkin muuttumassa pikasuhteista ja yhden yön jutuista johonkin kestävämpään. 😉

 

 

 

Kommentit (3)
  1. Joo mä olen kanssa lähiaikoina kokenut suuren herätyksen. Biotuotteita on jo valtavasti tarjolla. Tajusin myös, miten tärkeä on pyrkiä käyttämään kotimaisia tuotteita ja kannattaa paikallisia yrityksiä. Itse en aio tilata netistä enää yhtään huonekalua, julistetta tai vaatetta. Olen poistanut kaikki nettitilini ja estänyt sähköpostiinpaukkuvat mainokset. Jos ei suomen rajojen sisällä tehtyä tai (sinne kuljetettua) löydy niin olen sitten ilman.

      Jokaisen pitäisi aikuisenakin tehdä pieni luokkaretki kaatopaikoille katsomaan, mitä niille pois heitetyille tavaroille tapahtuu.

    On ihana huomata, miten tee-se-itse kulttuuri alkaa jo nostamaan päätään. Lisäksi netistä löytyvät ”markkinapaikat” ovat kovassa nosteessa, joten isompiakin tavaroita saa helposti kiertoon.

     

  2. Kiitos kovasti! On ilo, että tämä projekti on mielenkiintoinen muidenkin kuin itseni mielestä!  🙂

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *