Mitä muut ajattelevat.

Se olisi perjantai 8.11. tasan kuukausi ensimmäisestä postauksestani.

Huimaa, olenko todella pystynyt olemaan shoppailematta kokonaisen kuukauden! Wau! Eihän tämä ole ollut edes vaikeaa.

Monet läheisistäni ovat olleet vallan ymmällään tempauksestani. Tuntuu, että olisin joutunut selittelemään itseäni monelle jos kokisin sen tarpeelliseksi. Moni on pitänyt minua vallan tärähtäneenä. Miksi? Mitä hyötyä? Miksi et vaan ota lisää vaatteita? Miksi et voi käyttää sukkia? Miksi et voi shoppailla? Mitä sä tästä hyödyt? Mitä muut tästä hyötyy? Mikset vaan myy turhia vaatteita?  En tiedä moniko on ikävä kyllä nähnyt vain käytetyn rahasumman ja kuvitellut minun leuhkivan. Toivottavasti ei monikaan.

Paljon kysymyksiä viittaa mielestäni hyvinkin vahvasti siihen, miten itsestään selvänä omaa onnellisuuttamme ja asemaamme tässä maailmassa pidämme.

Koko projektiani on sanottu ihan suoraan täysin typeräksi.

Onko typerää kyseenalaistaa omaa elämääni?

Onko typerää kyseenalaistaa omia kulutustottumuksiani?

No ei varmasti ole!

Perkele.

Se, että joku ei tajua miksi haluan miettiä tarvinko todella 14 000 euron vaatekaappia on juuri se syy, miksi koko homman aloitin. Onko tuo muka tavallista? Onko tavallista, että eletään kaiken suhteen yli varojen ja rasitetaan sekä itseämme, että maapalloamme ihan vain omaksi iloksemme? Toivottavasti ei. Valitettavasti usean elämän suuntana tuntuu oilevan enemmän on enemmän. Olen yrittänyt selittää, että en enää halua pitää vaatteita itsestään selvyytenä. Ei kaikilla ole  varaa ostaa vaatteita ja se, että minä käytän siihen kaiken liikenevän ihan huvin vuoksi alkoi tuntumaan pahalta. Harvalle olen jaksanut selittää mitään. Omapa on asiani, vaikka siitä hieman muidenkin asian teen! 🙂

 

On ollut ihana lukea teidän kommentteja, olen saanut niistä paljon iloa ja jaksamista. Helppoa tämä niukka vaatekaappi ei ole ollut. Se joka iltainen itsehillintä sen suhteen, etten vedä jalkaani miehen tenneraita, vaan väkerrän omat niukat kengät joka kerta jalkaan mennessäni hakemaan polttopuita tai postia tai päästän koirat pihalle. Ettei voi vetää suihkun jälkeen kylpytakkia päälle tai valita ihan mitä tahansa pipoa päähän on todella tylsää ja todella uuvuttavaa.

Ensi viikolla olen reissussa taas monta päivää, mistä vaatekaappini ei juurikaan kasva. Toisaalta, reisussa ollessani en asiaa ehdi juurikaan mietiskellä! 

Ihanaa perjantaita, laitan kuvan tänään valitsemastani gepardi takistani kunhan ehdin.

 

 

 

Kommentit (5)
  1. Kehuin blogiasi tuolla jo aiemminkin mutta sanotaan nyt vielä tähänkin, että tämä on yksi kiinnostavimmista blogeista, mitä olen löytänyt! Mahtavaa, että on ihmisiä, ketkä kyseenalaistavat nykyisen shoppailuhysterian ja tarjoavat vastinetta kaikille etoville himoshoppailu-blogeille.

    Itse ihmettelen niitä, jotka ihmettelevät sitä, että sinulla on vaatteita 14 000 euron edestä. Varmasti aika monella olisi, jos ei heittäisi vuosikausiin vaatteita pois. 10 vuoden ajalta tuo tekee 1400 euroa vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin vuodessa, mistä taas tulee reilu 116 euroa kuussa. Ei kuulosta enää ollenkaan niin paljolta: nuoria, työssäkäyviä aikuisia kun ajattelee, niin luulenpa, että monelle esim. pari 50+ euron shoppailukertaa tai useampi pienempi ostos kuussa on ihan normaalia, varmasti menee enemmänkin rahaa. Ne pienet purot jne.

    Mutta, kannatan siis ehdottomasti kuluttamisen vähentämistä monestakin syystä, esim. rahaa säästyy yllättävän paljon 🙂

  2. Moi!

    Luin juuri blogisi läpi. Hieno projekti, paljon tsemppiä ja jaksamista sulle!

    Minulla on pienen pieni aavistus siitä, mitä kaikkea olet joutunut (ja saanut) tämän projektin takia / ansiosta kokea.
    Olin viime vuoden vaihto-oppilaana. En voinut ottaa kuin muutaman vaatekappaleen mukaan, eikä minulla ollut vuoden aikana varaa ostaa paljon uusia vaatteita. Se oli raskasta, mutta myös kasvattavaa.
    Tajusin, että vaatteet olivat olleet yksi itsetuntoani kannatelleista peruspilareista. Se muuttui, onneksi.
    Näin sellaista köyhyyttä, joka ravisteli minua niin, että pidin kuukausien ostolakon palattuani Suomeen.
    Nyt käsitykseni siitä mitä ”tarvitsen” on muuttunut valtavasti. Nykyään kun shoppailen, en pode huonoa omaa tuntoa, sillä ostan järkevästi ja vain murto-osan siitä, mitä aiemmin. Pukeutuminen on elämässäni huomattavasti pienemmässä roolissa kuin aiemmin, mutta nautin itseni laittamisesta ja shoppailusta edelleen.

    Se, mitä halvoista vaatteista kannattaa muistaa, on, että niilläkin on todellisuudessa hintansa. Jos me ostamme vaatteen halvalla halpisliikkeestä (tarkoitan esim. H&M), niin joku muu on maksanut siitä meidän puolestamme. En tarkoita rahalla, vaan työskentelemällä epäinhimillisellä palkalla ja mahdollisesti myös terveydellään. En tiedä, onko ostoboikotti oikea keino. En tiedä onko parempi, että kehittyvien ja kehitysmaiden ihmiset saavat surkeaa palkkaa vai ettei heillä olisi töitä ollenkaan, mutta jotenkin noiden maiden työoloihin pitäisi kyetä vaikuttamaan.

    Sekavaa ajatusvirtaa, toivottavasti sait jotain irti. Olen kaikesta kirjoittamastasi kanssasi samoilla linjoilla, vielä uudestaan toivotan tsemppiä projektin ja blogin pyörittämiseen. Sä teet tärkeää työtä tuottamalla tällaista valtavirrasta poikkeavaa sisältöä someen!

    ps. Vaikka vaatteiden kanssa olenkin jo selvemmillä vesillä, tää blogi inspiroi mua ottaan itseäni niskasta kiinni syömisteni ja elämäntapojeni kanssa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *