Shoppailun anatomia.

Sitä kun tässä perjantaina mietin. Shoppailun perimmäistä syytä.

Sen täytyisi olla tarve. Tarve hankkia jotain välttämätöntä. Ilman tarvetta ei periaatteessa pitäisi edes kaupassa käymistä tapahtua.

Ruokaostoksille lähdetään tarpeesta. Maito on loppu, lapset tarvii ruokaa. Tekee mieli hyväskää tai itsellä on nälkä. Selkeä tarve ruoan tai päivittäistavaroiden hankintaan syntyy hyvin konkreettisesti. Toki harva nainen pystyy hakemaan vain ja ainoastaan ostoslistalle kirjoittamansa asiat. Varmasti mukaan tarttuu aina jotain pientä ylimääräistä.

Samalla tavalla vaatteiden ostoon tulisi syntyä selkeä tarve. Rikkoutunut tai liian pieneksi jäänyt vaate. Hmmm…Siinäpä se. Jos perus varustus löytyy kaapista, miksi aina pitää saada lisää? Eihän maitoakaan osta rasvatonta, ja laktoositonta ja maitoproplussaa ja punaista maitoa ja kaikkia muita mahdollisia maitoja ihan vain huvin vuoksi vaikka tietääkin, että niiden ekstra maitojen käyttö jää todennäköisesti hyvin vähälle. 

Juttelimme tänään erään asiakkaani kanssa projektistani ja kerroin hänelle, miten elän nyt toisten ostelun kautta. Kun kuulen jonkun käyneen ostoksilla, kuvittelen mielessäni vaatteen ja ostotilanteen. Mietin tunnetta kun lähtee ulos uusien vaatteiden kanssa ja olo tuntuu hyvältä.

Tulipa mieleen myös ajatus hormonien merkityksestä shoppailuhimoon. Tiedättekö kun joskus on kausia, jolloin mikään vaate ei näytä hyvältä sovituskopissa. Sitä ei löydä mitään vaikka kuinka yrittäisi. Yleensä sitä päätyy ostamaan jotain mikä luultavasti jää kaappiin kerran käytön jälkeen.

Sitten taas toisena kautena tuntee itsensä upeaksi. Kaupoista löytyy vaikka mitä ja kaikki tuntuu sopivan.

Tunnistatteko itsessänne näitä kausia? Minulla niitä ainakin on selkeästi.

Olen huomannut nyt ollessani shoppailematta, että välillä kauppoja ei ajattele pariin viikkoon ja sitten syntyy kuin pakkomielle selailla kivoja juttuja netistä ja mieli pitää kääntää muualle kaupoista.

 

Vieläkään en ole ostanut mitään pukeutumiseen liittyvää. Olemme menossa Tukholmaan parin viikon päästä ja sielä, jos missä tämä projekti testataan pahemman kerran!

 

Tänään otin käyttöön boyfriend farkut. Ihanan löysät ja mukavat pitää päällä skinnyjen jälkeen! Kyllä tästäkin iloa irtoaa!

Ihanaa perjantaita kaikille! Huomiseen.

 

 

 

muoti paivan-tyyli ajattelin-tanaan raha
Kommentit (12)
  1. Vastailen hassusti näihin vanhoihin postauksiisikin… kertoo siitä, että olen jäänyt oikeasti pohtimaan näitä ajatuksiasi… 😉 ja tässä tämänkertaiset omat aatokseni:

    Tuo ruokakauppavertaus on sinänsä osuva, että minulle kaikki ruokaan ja syömiseen liittyvät asiat ovat sellaista blaa-blaa-mitäänväliä… Eli ruoka on minulle polttoainetta ja todella ei-kiinnostava aihe. Kuten jollekin ruokahifistelijälle saattaa taas olla vaatetus. Siinä missä tykkään vaatteista ja niiden yhdistelemisestä ja kokeiluista ja leikeistä niillä, kaikki ruuan ja syömisen kanssa näpertely ei kiinnosta, ei niin pennin vertaa. En todellakaan valitse harkiten tomaatteja ja appelsiineja tai pohdi, olisko avokado nyt riittävän kypsää… sen minkä syön, saa helposti valmiina tai mahdollisimman vähällä vaivalla kiitos. Ei sillä maulla niin väliä.

    Mitähän tämä sitten tahtoo kertoa? Todennäköisesti vain erilaisista kiinnostuksen kohteista 🙂

    1. Itse olen huomannut, että projektini on vaikuttanut myös muuhun osteluuni. Ennen olen ollut aika huoleton kaiken suhteen. En juurikan vertaile hintoja tai juokse ruokakauppojen tarjousten perässä. Olen ostanut ruokakaupoissa vähän mitä sattuu..

      Boikotoin periaatteesta kaikkia kanta-asiakkuuksia, plussia ja bonuksia. Nyt kun olen pohdiskellut vaatteideni alkuperää ja tuotantoketjuja, olen myös kiinnittänyt huomiota vihannesten ja ruokien tuottamiseen. Saa nähdä, minkälainen hipindeerus minusta vielä muodostuu tämän kaiken myötä. 😀

  2. Minä ainakin itse haalin aina kaikkea turhuuksia. Ja samoin tekee lähipiirini naiset. Vähän suklaata tai jäätelöä kun tekee mieli, ehkä pari saunaolutta tai hei tosi kivoja kynttilöitä! Pitääpä laittaa ehkä vallan kysely asiasta vireille. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *