Vuoden eka maanantaikatsaus

Viime viikolla pääsin aloittamaan tämän vuoden treenit. Edellinen viikko meni flunssassa, enkä tehnyt silloin mitään liikunnallista. Kuluneenkin viikon aloitin aika hissukseen, mutta tunteja kertyi ihan mukavasti kuitenkin.

Maanantai

Aloitin 20 minuutin ”vartaloharjoitteilla” sekä 40 minuutin tankotanssilla. Vartaloharjoitteet ovat Heiaheian eufemismi jumppailulle, tai näin ainakin olen sen tulkinnut. Sali oli häilynyt mielessäni, mutta en jaksanut sinne ja päädyin tekemään sovelletusti ohjelmaani kotona. Mitä nyt jätin jalat vähän vähemmälle ja keskityin erityisesti Messujuoksussa heikkouden merkkejä osoittaneeseen selkään.

Tankotanssimiseni on saanut ihan uutta intoa Instagramissa hengailun myötä. Minähän olen enemmän koreo- kuin tempputyttö, siitä huolimatta että olen ankea tanssija. Temppuilunkin suhteen rajoitteita riittää: mihinkään tosi häikäiseviin juttuihin en joko taivu tai saa nostettua alakroppaani (koska se painaa triplasti verrattuna yläruumiiseeni). Siksi lemppareitani ovat mahdollisimman paljon tankotaikaa sisältävät liikkeet, eli sellaiset, mistä ainakaan lajia tuntematon katsoja ei heti hoksaa, missä se pito oikein on. Ja Instagram on tällaisia täynnänsä! Vietän kaikki illat kliksutellen niitä ruutukaappauksiin, joita sitten harjoittelen, kuten tälläkin kerralla.

Tiistai – Lepo

Keskiviikko

Pääsin lo-pul-ta-kin juoksemaan. Jolkottelin menemään noin 12 kilometriä, ja siihen meni aikaa reilusti päälle tunti. Hitaudesta huolimatta olin oikein iloinen, että pääsin treenaamaan juoksua ja että kykenin jatkamaan niinkin pitkään. Sairastelun jälkeen ei aina tiedä, tuleeko hommasta yhtään mitään.

Torstai – Lepo

Perjantai

Olin suunnitellut tälle päivälle pitkää lenkkiä, mutta olosuhteiden pakosta siirsin sen päivällä eteenpäin. Juoksemisen sijaan pistäydyin bollywood-tanssin kokeilutunnilla (45 min), josta on vielä tulossa oma postauksensa. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että käteni eivät olleet siellä missä piti, en kyennyt liikuttamaan päätäni sivusuuntaan (mutta näin myöhemmin unta että osasin) ja että kivaahan se oli! Kotona jatkoin vartaloharjoitteiden (20 min) ja tankotanssin (40 min) parissa.

Lauantai

Tiirasin sääennusteita silmä kovana koko viikon, ja pyrin asemoimaan pitkikseni juuri sopivaan koloon optimaalisia sääolosuhteita ajatellen. En onnistunut. Lumisade alkoi, kun olin edennyt noin kaksi metriä. Lumisade jatkui edelleen, kun olin edennyt 25 kilometriä. Tiet ehtivät matkan aikana muuttua asfalttipintaisista noin kolmesenttiseen hankeen. Tarkoitus oli juosta maratonvauhtia alkulämmittelyn jälkeen, mutta se ei onnistunut. Uskomattoman huonon näkyyvyyden, teknisen sekoilun ja yleisen velttouden ansiosta aikaa meni rapiat kolme tuntia.

Tavallaan talven ensimmäisessä lumisateessa pitkään juokseminen oli varsin hauskaa. Kokeilin myös ensimmäisen kerran Runkeeper-ohjelmaa (ja toki unohdin sen mailimittaan, niin että en tajunnut mitään) sekä radion tahdissa juoksemista (toimi yllättävän hyvin).

Treenaamisen vähyydestä johtuen uskon jälleen hungalabungalaan. Alkoholin juomattomuus ennen maratonia on aikaisempia niksejäni, mutta nyt olen myös muokannut ruokavaliotani ikävämpään suuntaan. Mutta kyllä nyt 25 kilsan jälkeen pitää jätskiä syödä!

Sunnuntai

Leikittelin jälleen ajatuksella lähteä salille, mutta en lähtenyt. Jumppailin kotona noin 40 minuuttia, edelleen saliohjelmaani soveltaen, ja tankoilin noin 25. Katkerana jouduin toteamaan, että pari helpolta vaikuttanutta tankoposea eivät olleetkaan niin helppoja miltä näyttivät…

Miltä nyt tuntuu?

Venyttelyt jätin näköjään väliin, ai ai. Juoksua olisi saanut tulla enemmänkin, ja rivakampaa, mutta tällä sitä nyt mennään. Kahden viikon päästä toivon makaavani Anfin rannalla kolmas maratoni bikininnaruni alla. Kestävyysjuoksun jumalien mielisuosiolla siellä on myös ennätys, mutta voi olla että siihen ei pelkkä kokemus riitä. Mitään muita eväitä kun minulla ei tällä kertaa mukana ole. Siitä huolimatta olen tässä vaiheessa aika innoissani!

***

My training week after the flu. Some dancing in Bollywood-style and with pole and some running in snowfall. Now it’s less than two weeks to marathon and despite I haven’t trained well, I’m quite exited, not panicing at all!