Testissä (lasten) nyrkkeily
Vein lasta voimistelutreeneihin Kisahallille, jossa sattui olemaan Easysport-tapahtuma, eli Liikuntaviraston järjestämää hiihtolomaohjelmaa lapsille. Jätettyäni lapsen häkkiin tutkailin loppuviikon ohjelmaa. Satuin siinä sivukorvalla kuulemaan, kuinka jollekin isille mainostettiin, että tämä voisi viedä lapsensa kohta alkavaan Amin Asikaisen nyrkkeilykouluun. Amin Asikaisen! Nyrkkeilykouluun!
Kysyin esittelijältä vaihvihkaisesti öö tota ei ole varmaan mahdollista mennä siihen nyrkkeilykouluun ilman lasta?, mihin hän vastasi, että senkun menet. Sinne siis!
Vähän (”vähän”) nolotti, koska kaikki muut osallistujat olivat minua yli puoli metriä lyhyempiä, mutta eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Koska puolituntinen oli tällainen esittelytyyppinen ratkaisu, ja tarkoitettu ala-asteikäisille, se ei varmaan ollut ihan samanlainen mille aloitteleva aikuinen jossain oikealla nyrkkeilysalilla osallistuisi, mutta kyllä siitä jonkinlaisen tuntuman sai.
Aluksi lämmittelimme muun muassa juoksemalla ympyrää ja pyörittämällä käsiä. Se oli hiukan haastavaa siltä kannalta, että ei huitaise/ tuuppaa pientä osallistujatoveria. Lämmittelyn jälkeen tutustuttiin hieman nyrkkeilyn tekniikkaan, ja yllättävää kyllä, se ei ollut yhtään niin helppoa miltä näyttää. Itselleni tuotti haastetta jo se, kumpaa kättä piti milloinkin liikuttaa, puhumattakaan näistä hienosäädöistä: miten nyrkki on taivutettu ja miten se liikkeen aikana kiertyy. Huomautettakoon, että hommaa ei suinkaan esitetty näin monimutkaisesti lapsille, mutta aikuinen aivohan vääntää asiasta hankalan jos siinä on useampi liikkuva osa.
Minä ja julkkis!!!
Tekniikkakatsauksen jälkeen pistimme (haisevat!!!) hanskat käteen ja aloimme harjoittelemaan lyömistä. Tässä vaiheessa katsojien joukosta oli tarttunut mukaan toinenkin innokas äiti, onneksi, sillä seitsemänvuotias harjoituskaverina olisi ehkä ollut turhan riskialtis juttu. Tarkoituksena oli, että toinen aina hanskan kämmenpuolen esiin kääntämällä näytti, kumpaan lyödään, ja toinen sitten pyrki lyömään siihen. Tämäkään ei ollut niin helppoa miltä se kuulostaa, vaan vaati tässä hitaassakin tahdissa sellaista reagointi- ja hahmotuskykyä jota ei ainakaan minulta luonnostaan löytynyt.
Homman haastavuutta lisättiin vielä lyömällä useampi isku putkeen, ja nopeasti. Asikainen näytti, miten nopeasti, ja itse siinä oli ihan suu auki, että miten kukaan pystyy liikuttamaan mitään osaa itsestään tuollaista vauhtia! Harjoituskaverini kanssa huomasimme myös, että vauhdin lisääminen toi iskuun todella paljon lisää voimaa, mitä vähän pelästyikin. Se kohti syöksyvä nyrkkeilyhanska on aika kuumottava näky, ja tällainen sivistynyt äiti-ihminen hoki joka välissä sori jos tuntui siltä, että nyt mäjähti kovaa.
En ollut koskaan kokeillut mitään kuntonyrkkeilyä tai vastaavaa, mutta tämä oli todella kiva kokemus! Keskittyminen siihen lyöntiin ja se koko liike oli sekä rentouttavaa että jollain tavalla myös vapauttavaa, vaikka tekniikka olikin vähän mitä oli. Tämä pieni testi avasi nyrkkeilyä tuntemattomalle sitä, miten haastava laji on kyseessä. Sitähän helposti ajattelee, että kunhan mätkivät, mutta ei todellakaan. Puolituntisen loputtua huomasin, että pää tuli kipeäksi ja vähän huono olo vaivasi, hartiat varmaan olivat niin jumissa. Testistä jäi kyllä into tutustua nyrkkeilyyn enemmänkin. Tosin haluaisin jatkossakin lasten tunnille. Se aikuisten on ehkä niin rankka, etten pärjää siellä. Olen katsonut kaikki Rockyt joten tiedän kyllä mitä nyrkkeilysaleilla joutuu tekemään.
***
I tried boxing in a class ment for a school children, held by former Finnish boxer and EBU middleweight champion Amin Asikainen. It was super fun, and as I never hit anything I noticed that I actually enjoyed it.