Mitä opin virtuaalispinningissä

Tänään mietin, että miten on mahdollista, että ihminen joka pystyy juoksemaan maratoneja, pelkää mennä spinningiin. Ylitin Postikatua, ja olin huolissani siitä, että mitenköhän oikein jaksan polkea koko tunnin. Milloinkohan sitä alkaa uskoa olevansa ihan kelpo kunnossa?

Ohjaajan suhteen kävi tuuri. Hän todellakin osasi vastata pelokkaaseen asenteeseeni. When you make a commitment, the fear disapperars, Kim sanoi. En ole ihan varma, mitä hän sillä tarkoitti, mutta päätin uskoa siihen. Nyt, ja jatkossa.

Virtuaalispinningin sijaan kuvituksena reaalista pyöräilyä viime kesän Helsinki City Triathlonista.

Kim sanoi paljon muutakin lohdullista ja kannustavaa, kuten Tiedän, että tämä on vaikeaa. Siksi teemme tämän yhdessä.

Se vain, että emme me mitään yhdessä tehneet. Kim ei ollut salissa kanssani. En tiedä, onko häntä oikeastaan edes olemassa. Kim oli valkokankaalla pyörivässä videossa esiintynyt virtuaaliohjaaja. Kuulostaa omituiselta idealta, mutta toimi erinomaisesti. Itse asiassa Kim saattoi olla parhaita ohjaajia, joiden tunnilla olen käynyt!

Ajelin rauhassa pimeässä, lähes tyhjässä salissa. Kim ohjasi ja kannusti erilaisten maastojen ja tehojen läpi. Sinussa on kaikki, mitä tarvitset onnistuaksesi, hän vakuutti. Muista, mitä haluat saavuttaa! Muistan, Kim. Haluan enkan.

Kun tuntui, että en enää jaksaisi polkea, oli Kimillä ohje siihenkin: Inspiroi ympärilläsi olevia! Sillä, että salissa ei ollut muita, ei ollut mitään väliä.

Kuten sanottua, en tiedä onko Kim oikeasti olemassa. Voi olla, että hän on spinningohjaaja, tai voi olla että hän on näyttelijä. Ehkä hänen nimensä ei ole Kim vaan Bethany. En tiedä sitäkään, onko hän kirjoittanut repliikkinsä itse. Mutta se joka ne on kirjoittanut, on nero. Tai ehkä kyse oli siitä, millä tavoin Kim/Bethany ne sanoi. Jos häneltä joskus loppuvat virtuaaliohjaajan hommat, voi hän ruveta vaikka uskonlahkon johtajaksi. Käännyn heti.

Nyt kun olen itse tehnyt PT-ohjauksia, tuntuu hyvin hämmentävältä, että nauhoite voi olla niin hyvä ohjaaja. Ja että tosiaan taisin oppia kyseiseltä nauhoitteelta jotain, paitsi oman treenaamiseni, myös ohjaamisen suhteen. Olen suhtautunut nihkeästi kaikenlaisiin tsemppilauseisiin, mutta ehkä en vain ole saanut niistä tarpeeksi hyviä käytännön esimerkkejä.

Kiitos Kim! Anteeksi, että en ensin uskonut sinuun! Mutta meillä suomalaisilla on vähän ennakkoluuloja sellaisten Go team! Exellent work! -tyyppisten huudahdusten kanssa.

*

Testasin tuntia SATS Elielillä, jossa näitä löytyy lukkarista monta tuntia monena päivänä viikossa. Viralliselta nimeltään tunti on Virtual Cycling. ”Virtuaali”spinning sopii erityisesti niille, joiden aikatauluun tavalliset tunnit eivät sovi. Sekä heille, jotka haluavat polkea pari tuntia putkeen.

Tietysti tällaisella tunnilla täytyy tuntea laji, jotta pyörän saa säädettyä ja ymmärtää ohjeet. Virtuaalitunnilla on myös enemmän itse vastuussa treenin sisällöstä. Täydessä salissa on suurempi kynnys lusmuilla kuin tyhjässä, ja oikean ohjaajan valvovan silmän alla noudattaa ohjeita varmemmin. Itseään täytyy osata kuunnella, kun kukaan ei ole katsomassa perään. Huonona puolena mainittakoon myös uskomattoman ankea musiikki.

***

I tried Virtual Cycling -spinning class in SATS Eliel. I was doubtful, but the class was really nice and I liked the virtual instructor, Kim, very much.