Huikea maanantaikatsaus
Tulevat näköjään täysin satunnaisin aikavälein nämä maanantaikatsaukset, eivätkä aina edes maanantaisin. Tällä(kään) kertaa ei ole mitenkään erityisen mairitteleva treeniviikko takana, mutta se on viikko, jolla alkoi marraskuu, ja siitä huolimatta olen tehnyt edes jotakin. Sen riemusta katsastellaan ja hiukan myös taputetaan itseään selkään: kohtalaisesti sinä vedät, olosuhteet huomioon ottaen ja sillee.
Maanantai: Viikko alkoi uskomattomalla suorituksella, ohjelmassa oli parinkymmenen (20) minuutin (min) lenkki (voitteko uskoa)! Köpötin lapsen kanssa, minä ”juosten”, hän potkulaudalla, hakemaan nukkekotia viereisestä kaupunginosasta. Oli vain ja ainoastaan hakemisprosessin ansiota että sain lähdettyä ulos. Paljoa en olisi kyennytkään juoksemaan, oli vielä vähän toipuminen kesken lauaintain puolikkaalta (raportti täällä, ja nyt uutuutena mukana on myös erityisen mairitteleva kuva minusta).
Tiistai: Itkua ja hammastenkiristystä telinevoimistelussa, joka ei ollutkaan niin alkeistasoa kuin oletin. Riemua kesti 1,5 tuntia, ja siinä oli noin 80 minuuttia liikaa. No eikä ollut, kivaa se oli. Uskon itsekin.
Keskiviikko: Piti juoksemani, mutta en juossut. Joku tekosyy varmaan oli, mutta en enää muista sitä. Luulisin, että perustelin lepopäivää edellispäivän traumoilla.
Torstai: Piti treenaamani, mutta en treenannut. Muistaakseni siksi, että kävin ihailemassa kevään(!) uutuus-urheiluasuja join samassa yhteydessä lasin samppanjaa ja väsähdin niin, että en jaksanut. Tai sitten olin muuten vaan väsynyt.
Kuva ei liity aiheeseen. Ajattelin vaan kysäistä, että tiesitkö että Silja Europalla on kuntosali? Nyt tiedät.
Perjantai: Tanssitunti oli mielessä, mutta hypättiin nyt ensin. Salille kuitenkin kerkesin, vaatimattomasti 35 minuutiksi. Ajaessani ratikalla tankotanssikoulun ohi kurkin kaihoisasti sisään.
Lauantai: Uikin Kalev Spassa jonkun tarkemmin määrittelemättömän ajan. ”Uimiseni” oli käsivedoilla ympäri allasta raahautumista, sekä luovia lihastreeniliikkeitä lastenaltaassa lilluessa. Vedessä pystyy hienosti kokeilemaan kaikkia haastavia käsien varassa jalat ilmassa -juttuja, mihin ei muuten kykene. Tämän märkäharjoittelun avulla varmasti nopeutan myös kuivan maan oppimisprosessia! Samoin pelkillä rintauinnin käsivedoilla altaassa hiissaamiseni todennäköisesti johtaa siihen, että kohta uin 3,8 kilometriä vapaauintia kuin vettä vain. Johtaahan?
Illalla roikun hetken Youtubessa, ja ajattelin tehdä koreografian. Keksin sitä noin 15 sekuntia, mihin sisältyi ylös lattialta könyäminen ja dramaattinen käden heilautus tangolle. Sen jälkeen löi tyhjää, joten jätin puuhan sikseen.
//www.youtube.com/embed/vyNYQALwP38
Jatkan miettimistä.
Sunnuntai: Tämä tiukka treenirupeama huipentui täydellisesti tehokkaaseen ja kehittävään 20 minuutin juoksuun. ”Juoksuun”. Ehkä syynä olivat ennen lenkkiä syödyt karkit tai mikä lie, mutta tuli niin hirveä heikotus, kylmä hiki ja tärinä, että jätin sikseen ja kävelin kotiin.
Hieno viikko, ei voi muuta sanoa! Tai voisi, mutta en viitsi olla niin negatiivinen.
Nyt valpas lukija siellä ehkä ihmettelee, että missä ovat punnerrushaasteen treenit? No eivät missään. Aarrgghh. Ripotan tuhkaa päälleni.
***
My training week. Monday: I kinda ran for 20 minutes. Tuesday: I kinda did gymnastics for 1,5 hours. Friday: I went to the gym and kinda did something for 35 minutes. Saturday: I kinda swam. Sunday: One more kind of a run, again 20 minutes. Super. Well, it’s November and as a Finnish poet Juice Leskinen says, you can tell it by looking at me. EDIT 5.11. Actually he said October.